Syntyjen syvien pohdiskelua sitten Pariisin vuosien 1976-1977   (Julkaistu: 01.10.2020)

Digitaalisuus on kehityksen historian tuloksiin perustuva yksiselitteinen kuvaus kaikkeudesta. Aivomme toimivat hyvin samanlaisella tavalla todellisuuden hahmottamisessa. hallitsemisessa. Eri sektoreiden ja maantieteellisten alueiden yhdentymiskehityksen seurauksena myös digitaalisuus muuntuu. Ihmisten kanssakäymisessä digitaalisuutta ohjaa yhteisöllisyys, sen arvot ja normit yksittäisen tietoisuuden sisällön kustannuksella.

Ihmismielen rakenne

Ihmismieli koostuu kolmesta ulottuvuudesta. Niistä merkittävin on vaakatasossa oleva lineaarinen/ei-lineaarinen muutosta kuvaava jatkumo - aika. Toinen ulottuvuus muodostuu lineaarisen jatkumon kanssa kohtisuorassa oleva kaksiarvoinen (+ ja –) ulottuvuus, jonka sisällä arvot vaihtelevat. Mielen kaksiulotteisuus on osa kaikkeutta. Kolmas ulottuvuus täydentää kaksiulotteisuutta tuomalla siihen merkityssisällöt, synergian ja sitä koossa pitävän voiman. Kolmen ulottuvuuden kohtaamispistettä kutsutaan origoksi. Uskonnoissa se on Jumala. 

Yksilöllinen tietoisuus alkaa ja saa sisällöllisen merkityksensä origosta. Ympäristön vaikutus tietoisuuden muodostumiseen on suuri. Ihmismielen tietoisuuden lisäksi kaikkeuden osina ovat myös makromaailma ja mikromaailma. Nämä lisäulottuvuudet rakentuvat ja toimivat samalla lailla kuin aistihavaintojen ja loogisen ajattelun/päättelyn avulla rakentunut tietoisuus, vaikka ne skaalautuvat eri tavalla kaikkeudessa.  Eri tavoin skaalautuvia todellisuuksia yhdistää synerginen ulottuvuus kahden eri todellisuuden välillä, joka on osa ympärillä olevaa todellisuutta.          

Makro- ja mikromaailma

Ydinaseiden kehittäminen toisessa maailmansodassa sekä avaruuden valloitus ja mikrobiologian läpimurto tieteellisessä tutkimuksessa, kuin myös ydinaseiden ja ydinvoimalaitosten rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen maapallolle ovat merkittävästi laajentaneet ihmismielen rakennetta.
Tutkimusprosessit näillä alueilla jatkuvat monissa maissa, vaikka on saatu niiden rajoittamista koskevia kansainvälisisä sopimuksia mm. ydinaseiden leviämisen estämiseksi.

Tämänkaltainen hyppäys tässä itsetuhoisessa kehityksessä on tapahtunut huolimatta ihmismielen kolmiulotteisen avaruuden toisen dimension jakaantumisesta aikaulottuvuuden ylä- ja alapuolella oleviin kaikkeuden arvotodellisuuksiin – positiiviseen ja negatiiviseen. Ongelman muodostaa se, että ihminen tietoisesti tai tiedostamattomasti voi sulkea kielteisten asioiden olemassaolon torjumalla ne mielestään, jolloin ne eivät ole olemassa.   

Yksilöllinen tietoisuus

Kukin yksilö kehittyy kielensä ja normiensa kanssa yksilöllisesti. Jotkut kehittyvät nopeammin ja jotkut hitaammin. Yksilön normit syntyvät kolmen ulottuvuuden kohtauspisteessä. Normatiivisessa tietoisuudessa on kaksi ulottuvuutta – hyvä ja paha, pimeä ja valoisa, musta ja valkoinen, lämmin ja kylmä, sekä muut dikotomiset vastakkaiset asioiden parittaiset kuvaukset kaikkeuden keskellä ja jotka saavat sykkeensä yhden origon vaikutuspiiriin kuuluvalta alueelta saamalla energiansa yhden origon kolmiulotteisuudesta.   

Origossa aukeava mielen tila sitä ympäröivästä maailmasta on sen kahden ulottuvuuden ja niihin liittyvän synergiaulottuvuuden energiavarauksen luomus, joka synnyttää ja ylläpitää ympäristöä kuvaavan todellisuuteen.  Jos jokin ei tapahdu olemassa olevassa ajassa mukaan tarvittavalla intensiteetillä, se ei ole olemassa tiedostavan yksilön tietoisuudessa kolmannessa ulottuvuudessa olevassa todellisuudessa, josta se saa voimansa.  Yksilöllä ei ole vapaata tahtoa, vaan tila heijastaa ympärillä olevan kolmannen ulottuvuuden keskinäistä vuorovaikutusta.  Tietoisuus saa energiansa aina energiaulottuvuudesta (kaikkeuden alkuvoima).   

Yhteisöllinen ajattelu

Kieli, semantiikka ja semiotiikka ovat filosofiassa olevia käsitteitä ja keinoja, jotka mahdollistavat ihmisten, yhteisöjen ja kulttuurien informaation vaihdon eri merkityssisällöillä kaikkeudessa olevien ja erilaisen tietoisuuden omaavien ihmisten/olioiden ja ilmiöiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.    Kieli ja merkityssisällöt mahdollistavat informaation vaihdannan, koska niissä on sisäänrakennettu arvoulottuvuus, joka on joko samanlainen tai erilainen ja mahdollistaa/ei mahdollista keskinäisen tiedon/informaation vaihtumisen.

Kollektiivisessa ajattelussa, joka voi olla joko suusanallista, kirjallista ja/tai symbolista voi olla myös sisällöltään hyvin tunnepitoista kognitiivisuuden kustannuksella.  Se keskittyy ensisijaisesti tietojen sisältöihin, samanlaisuuteen ja yhteisöllisyyttä ja sen koossapitämistä edistävään vaihdantaan ja asioiden yhdenmukaisuuteen. Ylhäältä alas johdetuissa yhteisöissä käytetään yhdenmukaisuutta edistäviä keinoja samansuuntaisen ajattelun tehostamiseksi. Sen lisäksi on olemassa myös ajattelua, joka tähtää konsensukseen tavoitteellisena keinona.     

Normien rakenne ja tehtävät

Normit ovat yksilöiden tietoisuudessa olevia energiaulottuvuuden tässä hetkessä ja/tai aikajanalla aikaisemmassa vaiheessa luotuja todellisuudessa selviytymiseen tarvittavia toiminnallisia ja liikkeen suuntaan eteneviä ilmiöitä. Alkuperäisen ja vuorovaikutukseen perustuvan yhteisöllisyyden ja Jumalan olemassaoloon perustuvien valtiollisten rakenteiden maailmanjärjestys perustuu nykyistä valtiollista ajattelua edeltävään kaikkivaltiaaseen maan ja taivaan luojan kuvaukseen, joka on antanut maailmalle sen lait ja normit sekä liikkeen suunnan ja järjestyksen. 

Uskontoihin perustuvien valtiollisten rakenteiden normit eivät eroa perustuslaillisten valtioiden normeista. Niissä valtiovalta on ihmisen tarpeiden ja toiveiden toteuttaja.  Uskonnoissa voi olla myös mukana kaikkivaltiaan Jumalan armo, jota maallinen valtio ja perustuslaillinen normisto ei tunnista, paitsi valtionpäämiehen armahdusoikeus. Yksilön perustuslailliset oikeudet voivat ovat sekä ehdottomia että väistyviä normeja. Perustuslain oikeudet ja muut substanssikysymykset eivät ole määräaikaisia. Digitaalisuus on sokea ajan suhteen.          

Tavoitteet tavoitteina tai normeina  

Kaksi maailmamme peruskiveä ovat ongelmallisia: ihmisoikeudet ja tavoitteet kestävässä kehityksessä. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin 10.12.1948 YK:n yleiskokouksessa.  Se koostuu johdanto-osasta ja 30 artiklasta, joita kuvaa kaksi esimerkkiä:  

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
7. artikla. Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

Ihmisoikeus on korkeimman tason oikeudellinen normi määrittelemättä sen sitovuutta muiden normien joukossa.  Ihmisoikeuksia ja niiden täytäntöönpanoa on täydennetty kansallisin/alueellisiin säädöksin eri puolilla maailmaa.  Onko ihmisoikeudet vain väistyvä oikeudellinen normi muiden yhteisönormien joukossa?

Ympäristöasiat, sosiaalinen kehitys sekä oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto ovat kestävän kehityksen sisällön ydinasioita johtamisajatteluineen ja työkaluineen.  Baruch Spinoza ja muut filosofit opettavat niiden olevan jaettua kaikkeutta, joille kaikille ei aina riitä tilaa oikeusvaltion normistossa. Kuka määrittää väistämisvelvollisuuden, kun toimitaan yhdessä?   

Kestävän kehityksen tavoitteet

Vastakkainen esimerkki on kestävän kehityksen tavoitteet -ohjelma (Agenda 2030), joka maailman johtajat hyväksyivät 25. syyskuuta 2015 YK:n järjestämässä Kestävän kehityksen huippukokouksessa. Tavoiteohjelma koostuu 17 tavoitteesta, jotka on jaettu 169 osatavoitteeseen, joista mikään ei ole väistyvä oikeudellinen normi. Samalla syntyy kysymys, ovatko ne tavoitteita vai osa sitä sääntöjen perustaa, jonka pitäisi ohjata globaalista muutostoimintaa maailmassa muiden vastaavien sopimusten tapaan.   

Systeemiajattelussa, joka on ollut metodologinen perusta menneisyyden yhdessä sen suurista muutosprosesseista 1960–1980 välisenä aikana, jolloin luotiin ohjausteoria ja työjärjestys nykyisen tietojenkäsittelyn kehittämiselle. Sitä täydentävä Internet-aikakausi alkoi 1990-luvulta, jolloin muodostuivat seuraavat toiminnalliset alustat: (1) telekommunikaatio/ keskuskoneajattelu (2) dataverkkoihin perustuva tietojenkäsittely-/mobiilialusta yhdessä samanaikaisten johtamistapojen ja liiketoimintaprosessien kanssa.  

Tilanneanalyysi lähtökohtana

Onko kestävän kehityksen tavoitteiden asettamisessa lähdetty liikkeelle liian optimistesti asioiden ymmärtämisessä maailman muuttamisen hallinnassa? Rio de Janeiron 1992 ympäristökokous oli läpimurto globaalisessa ajattelussa, joka kohdistui ympäristöasioihin.  Vuonna 2000 hyväksytty Millennium Development Goals (MDGs) oli seuraava askel kehitysajattelun eteenpäin viemisessä.   Vuoden 2015 YK:n kehityksen huippukokous oli kolmas vaihe, jossa hyväksyttiin ajatuksellinen perusta ja tavoiteohjelma kestävälle kehitykselle.  Nämä ohjelmat ovat julistuksia ja suunnan näyttäjiä, mutta eivät konkreettisia muutoksenhallintaohjelmia.  

Agenda 2030 on erinomaisen yhteenveto kestävän kehityksen 17 SDG osa-alueen asioista, jotka pitäisi huomioida toiminnallisten järjestelmien pienemmissä kokonaisuuksissa ja ohjelmiin osallistuvien maiden ja yhteisöjen prioriteettien määrittämisessä ja toteuttamisessa. Ensin olisi kuitenkin tehtävä nykytilanteen ja synergiakysymysten analyysit toiminnallisten tavoitteiden saavuttamisesta. Suuret muutokset olisi toteutettava yhdistämällä pienet purot suuremmaksi virroiksi valituilla osa-alueilla.    

Yhteisöt ja valtiolliset rakenteet  

Kestävä kehitys on haaste koko maapallolle, jossa ihminen on julistautunut maapallon kehityksen ohjaajaksi. Ihmisellä on aina oman yhteisönsä jäsen ja samalla koko maailmanyhteisön jäsen. Oma yhteisö voi olla valtio tai sen asettama erityiselin kestävän kehityksen tilanneanalyysin ja politiikan luomiseksi. Kestävässä kehityksessä olisi ensimmäiseksi selvitettävä toimiiko nykyinen globaalinen yhteistyömekanismi tehokkaasti nykyisten ja myös ennakoitavissa olevien ongelmien yksilöinnissä ja muotoilemisessa toimiviksi ja muutoksia aikaansaaviksi ohjelmiksi. 

Olisiko mahdollista tehostaa globaalista työnjakoa valtiollisten ja ei-valtiollisten yhteisöjen välillä.  Valtiot harvoin luovat lisäarvoa yhteiskuntiin ja niiden materiatuotantoon. Sen sijaan ne säätelevät ja tasaavat eri kansankerrosten välisisä tuloeroja ja estävät konfliktien syntymistä maiden sisällä ja välillä. Globaalisella tasolla tuloerojen tasausmekanismit ja toiminnalliset ohjelmat tuottavat harvoin konkreettisia tuloksia. Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian alueilla teollisuusmaiden tukemat avustusohjelmat eivät riitä. Lähestymistapaa ja sen menetelmiä on muutettava paperien tuottamisesta hyvinvoinnin tuottamiseen.      

Sisältö kestävässä kehityksessä  

Hierarkkisen tavoitejärjestelmän aikaansaaminen ei voi olla prioriteetti, kun ohjattavasta toimintakokonaisuudesta puuttuu asioiden toiminallinen kuvaus, niitä ohjaavien normien
ja keskinäissuhteiden määrittäminen ja yhteensovittaminen sekä tarvittavien muutos- ja hallintatyökalujen yhteensopivuusstandardit tavoiteltavan lopputuloksen aikaansaamiseksi ja hallitsemiseksi.

Maailmankuva on muuttunut kaikkeuden avauduttua uudella tavalla avaruuden valloituksen myötä.
Se on muuttanut yksittäisten ihmisten ja kokonaisten ihmisyhteisöjen kokonaiskuvaa kaikkeuden toimivuudesta. Kaikki ei ole kuitenkaan riittävän läpinäkyvää maan päällä olevien valtioiden ja valtioiksi itseään kutsuvien yhteisöjen ja maailman muutoksen hallinnasta vastaavan maailman kehitysyhteisön välillä.   

 

Heikki K. Auvinen

 

P.S. Joskus on hyvä palata oman ajattelunsa alkujuurille digitaalisuuden kehityksen suurvaltasuhteissa, kun ei ole enää mukana ajan hermolla tai osallistujana jomman kumman suurvallan presidentinvaalien ehdokkaiden väittelyssä viimeisen sanan sanomisen toivossa.  

 

© Asumer Oy/Heikki K. Auvinen, 2020 – All rights reserved.


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
19.10.2020 Köyhyys ei tullut maapallolle avaruudesta Lisää >>
01.10.2020 Syntyjen syvien pohdiskelua sitten Pariisin vuosien 1976-1977 Lisää >>
11.09.2020 Digitalisointi - todellisuus, myytit ja harhat Lisää >>
01.09.2020 Altain kansainyhteisö ennen valtiokehitystä Lisää >>
16.08.2020 Venäjän väsyneet ristiretkeläiset Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2020 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy