Venäjän väsyneet ristiretkeläiset   (Julkaistu: 16.08.2020)

Suomen ja Venäjän välisen 1944 rajakaupungissa syntyneenä, kasvaneena ja koulut käyneenä ennen yliopisto-opintoja ja konsulttiuraa itä-länsi tietokonekaupassa 1975-1995 ja donorien TA-ohjelmien asiantuntijana 1996–2020 tarjoaa lähtökohdan naapurimaan arvioimiseen laajemmasta perspektiivistä  myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.   

Voimakas äänenkäyttö ja ulospäin suuntautuneisuus kansainvälisessä politiikassa, tieteissä ja taiteissa tekee Venäjästä ja venäläisyydestä monien alojen mestarin. Tuollainen esiintyminen on myös merkki jonkin asian puutteesta kansainvälisissä yhteyksissä. Venäläisyys yhteisönä on laajempi kokonaisuus kuin Venäjä valtiona.  Näkemykset näissä asioissa vaihtelevat aika lailla maan sisällä ja ulkomailla.    

Arvojen muutos ja hallinta

Iso maantieteellinen alue ja ihmisten alistuneisuus eroavat yhteisön sisällä. Venäläisyys ja Venäjä on yksi pitkäaikaisimmista maailman opettajista ja myös oppilaista. Asioita ja ilmiöitä voi aina opettaa, vaikka oppilaat eivät aina ole välttämättä kiinnostuneita oppimisesta venäläisten tavalla. Muutoksen hallinta on vuorovaikutusprosessi. Jos ei ole vuorovaikutusta, silloin ei myöskään oppimista. 

Historian saatossa venäjän kehitystarinat löytyvät kahtena versiona historiankirjoituksessa. On olemassa maan oma sisäinen historiankirjoitus ja muiden maiden ihmisten käsitykset tästä samaisesta kehityksestä, kuten muiden maiden kanssa. Yhteisöllisyyden ja globaalisen kehityksen eheyden lähtökohta on aina yhteinen intressi.

Vaikka kansainvälisessä yhteistyössä ja kulttuurien vuorovaikutussuhteessa vahvemmalla osapuolella olisi kuinka paljon hyvänsä voimaa käytettävänään, sitä ei tule käyttää nykyisen aseteknologian aiheuttamien tuhojen ja patogeenisten riskien hallitsemattomuuden takia monimuotoisen elämän jatkumisen kannalta.

Oppiminen/asioiden poisoppiminen          

Yhteisellä intressillä on monta nimeä: demokratia, integraatio, synergia, symbioosi, konsensus ja toisen kuunteleminen.  Ihmisyhteisö oppii erilaisia tietoja ja taitoja, jos ihmisen mielessä on tilaa uusille asioille elämässä. Jos maan johto asettuu johdettaviensa asemaan, se mahdollistaa palautteen saamisen. Peiliin katsominen pelottaa, koska siihen liittyy usein pelkoja kasvojen menettämisestä.  

Osaamiseen perustuva muutoksen hallinta löytyy myös Venäjältä. Venäläinen fysiologian tutkija Ivan Pavlovin (1849–1936) loi koirakokeidensa avulla perustan nykyaikaiselle oppimisteorialle. Asioiden poisoppiminen liittyy yhteisöllisyyteen ja yhteiskunnallisten prosessien hallintaan. Joten, myös näihin asioihin Venäjällä voidaan liittää sanonta - Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Muutoksen hallinta helpottuu, yhteisö kykenee kausaaliseen ajatteluun. Kun ihmisillä on käsitys asioiden syistä ja seuraamuksista, niitä voidaan hallita ja sovittaa yhteen yhteisöllisten prosessien osiksi. Ulkoa tuodut johtamismenetelmät ja tavoitteet eivät heijasta yhteisön tarpeita, mikä vaikeuttaa niiden omaksumista. Lokakuun suuren 1917 vallankumouksen arvoja opeteltiin 70 vuotta, kunnes niistä luovuttiin 1991.  

Moniulotteisen muutoksen hallinta     

Venäjän ja muiden suurvaltojen yhteisöllisyyttä voidaan tarkastelle kestävän kehityksen tavoitteiden avulla muodostamalla niistä neljä synergistä kokonaisuutta:   

(1) Ympäristö ja maaomaisuus

Nykyinen Venäjän Federaatio on pinta-alaltaan maailman suurin valtio. Ennen 1991 se oli vieläkin suurempi käsittäen 1/6 maapallon merien peittämästä maa-alueesta. Suurin osa arktisesta alueesta kuuluu Venäjän Federaatioon. Se on mahdollisuus ja velvoite huolehtia alueen hyvinvoinnista ja säilymisestä. Onhan se osa maailman luonnon perintöä.       

Monissa maissa, erityisesti länsimaissa sosialistisia maita lukuun ottamatta, maan ja luonnonvarojen omistaminen on mahdollista yksityisomaisuutena. Sosialistisen järjestelmän aikana Neuvostoliiton maanomistus perustui maan yhteiskunnalliseen omistukseen.  Siirtyminen yksityiseen omistukseen maa-asioissa Venäjällä ja IVY-maissa on edelleenkin ongelmallista. Kun Venäjän Federaation ja muut entisen Neuvostoliiton tasavallat rikkovat kansainvälisen pelisääntöjä, valtioiden kehitys pysähtyy.   

Toinen kehitykseen vaikuttava tekijä on ollut alueella vallinnut ja koko venäläisyyden olemassaolon ajan vallinnut maanhankintapolitiikka.  Venäjän valtio on myynyt maata toiselle valtiolle kerran 1800-luvulla Alaskassa ja Venäjän kirkko Israelissa. Diplomaattisia edustustoja ja FDI-yritysten (vapaavarastot) perustamista lukuun ottamatta maa ei ole ollut valtiollisen kaupankäynnin kohde.  Lähes kaikki maanhankinta ja liittäminen Venäjän valtioon on tapahtunut voimankäytön (наси́лие) kautta.     

(2) Alkuaikojen sosiaalinen kehitys

Sosiaalinen vaihdanta ja vuorovaikutus on yksi keskeisimmistä ihmisen toiminnoista maailmassa. Venäläisyys ja sille nykyisin rakentuva valtio oli yksi yhteisö Altain alkukodin kansojen joukossa. Altailla puhuttiin slaavialaisia, suomalais-ugrilaisia, tataarikieliä ja joitakin muita kieliä. Yhdessäolo näkyy lainasanoina eri kielissä ja nykyisen Venäjän paikannimistöissä Uralin/Uralista länteen olevilla alueilla sekä pohjoisen metsävyöhykkeellä ja etelän aroilla.   

Pohjoisen ja etelän yhteisöistä muodostui kaksi erilaista yhteisötyyppiä. Pohjoisen metsäkansat oppivat elämään keräilyllä ja metsästyksellä/kalastuksella. Etelämpänä aroilla olevat arokansayhteisöt saivat elantonsa maanviljelyksestä, paimentolaisuudesta ja myöhemmin myös kaupankäynnin avulla. Silkkitien olemassaolo on kestänyt neljän tuhannen vuoden ajan.

Venäläisyyden metsäkansaluonne näkyy kansanperinteessä ja yhteisöjen toimivuudessa.  Myös asumismuodoiltaan venäläiset eroavat arojen ja pohjoisen jurtta-asunnoista. Myös uskonnot ja niiden jumalat erosivat muista kansoista. Nykyinen Uralin alue kertoo elämästä, jossa paikannimet muistuttavat alueen väestörakenteen etnisistä muutoksista vuosisatojen kuluessa. Sama ilmiö näkyy myös nykyisen Venäjän Federaation alueilla Kaukasuksella ja etelässä.      

Silkkitien kulta-aikana ja sen jälkeen alueen yhteisöllinen kehitys alkoi saada vaikutteita myös ulkoa tulleista arvoista Vähä-Aasiassa, jossa oli turkkilaisten seldžukkien suurvaltakunta 1000–1200, jolla oli suuri merkitys Antiikin kreikan/eurooppalaisen osaamisperinteen säilyttämisessä alueella. Kiinasta nykyisen Unkarin alueelle ulottuva mongolivalta, jonka alla Moskovan Venäjä oli 1240–1380, oli maailman ensimmäinen YK-mekanismi turvaten kauppateiden toimivuuden. Eteläinen yhteysverkko oli vastapainona saksalaisten ritarikuntien ristiretkiyhteyksistä ja viikinkien yrityksistä rakentaa valtioinstituutio Novgorodin/Kiovan alueille.    

(3) Kohti venäläistä valtiota

Yhteisön sisällä yhteinen intressi voimistuu ja siitä muodostuu julkinen sektori, joka jakautuu eri tasoihin. Nykyiset valtiot ovat suurimmaksi osaksi demokratiaan perustuvia tasavaltoja, joiden lähtökohta on vallan kolmijako: lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta, jotka ovat itsenäisiä valtiollisia elimiä.  

Nykyinen perustuslaillinen valtion lakikokoelma perustuu 1776 itsenäisyysjulistuksensa antaneen Yhdysvaltojen 1780-luvulla tapahtuneeseen perustuslaillisen valtiosäännön laatimiseen ja hyväksymisprosessiin. Lähestymistapa on omaksuttu valtaosassa maailman valtioista. Tasavaltojen lisäksi on olemassa perustuslaillisia monarkioita ja yksinvaltiuteen perustuvia valtioita.          

Perustuslailla määriteltyjen ihmisten oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi, ihmisten lojaalisuus ja huoli valtiovallan tekemisistä tulee esiin kansalaisyhteiskunnan toiminnassa.  Julkisten tiedotusvälineiden lisäksi näiden asioiden toimijoita ovat yksittäiset kansalaiset, kansalaisjärjestöt, säätiöt ja rahastot sekä yritykset ja niiden kansalliset/valtakunnalliset yhteistyöelimet. Kansalaisoikeudet yhteiskunnassa ovat merkki toimivasta perustuslaista.

(4) Venäjän johtamisen menetelmät

Venäjän valtio on Pietari Suuren ajoista lähtien investoinut tavallista enemmän aseteknologian kehittämiseen ja aseisiin.  Maan johdon käsityksen mukaan maan uskottavuus perustuu vahvaan sotilaalliseen voimaan. Venäjän historiassa ortodoksisuus on keskeinen asia. Sen perusteella maan johdolla pitäisi olla syvempi ymmärrys Raamatun opetuksesta miekkaan tarttumisen seuraamuksista erityisesti 1991 jälkeisessä johtamisessa. 

Maan johtamisessa on kaksi muista maista eroavaa näkemystä. Tsarismin aikana opetettiin, että valta keisarille tuli suoraan Jumalalta ilman johdettavien myötävaikuttamista.  Neuvostovuosina toinen eroavuus muiden maiden käytännöistä, joka vaikutti maan valtiolliseen kehitykseen Venäjällä 1921–1991, oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rooli valtioelinten yläpuolella.    

1700-luvun alusta lähtien Venäjä, Neuvostoliitto ja myös nykyinen Venäjä on voimakkaasti orientoitunut tieteellis-tekniseen edistykseen. Venäjän valtio näkee asiat eri tavalla kuin venäläinen oppineisto ja kansainväliset yhteistyökumppanit. Osaamisaleista ei ole puutetta. Valtion tiukka ote estää osaamisen hyödyntämisen. Vuoden 1992 alkaneessa siirtymätalousohjelmassa ja talouselämän yksityistämisessä toiminnallinen rakenne ei muuttunut. 

Valtion, elinkeinoelämän järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan välillä toimivaa kolmikantaa ei ollut Neuvostoliitossa.  Vuonna 1992 käynnistetyissä siirtymätalousohjelmissa ei tehty riittävän tarkkaa yhteiskunnan toiminta-analyysiä. Siirtymätalousohjelmissa vuoropuhelu ei ole edennyt ajatustenvaihtoa pidemmälle, eikä koskaan ole päästy intressien yhteensovittamisvaiheeseen.     

Vanha keskusjohtoisuus korvautui uusilla toimijoilla, jotka ovat liitossa ylimmän valtiojohdon kanssa. Huolimatta Venäjän korkeamman matematiikan osaamisesta, maa ei kykene ratkaisemaan ensimmäisen asteen yhtälön tasoista ongelmaa johtamisen uudistamisesta.  

Venäläisyys ihmisten tietoisuudessa

Venäläisyydellä on kaksi ulottuvuutta ihmisten tietoisuudessa. Venäläisille itselleen siitä muodostuu positiivinen kuva Pavel Bazhovin kokoamista lastenkamarin Uralin tarinoista. Niissä paha saa aina palkkansa kuten muidenkin maiden iltasaduissa.  Venäläinen klassinen kirjallisuus on niin vahvaa kerrontaa, että se on löytänyt paikkansa monin maiden ja kulttuurien kaappien päältä. Tältä pohjalta Venäjä on mukana maailman kirjallisuudessa.  

Ulkomailla mailla oleva Venäjää kuvaava informaatio eroaa Venäjän omista näkökulmista ja valtion valvomien tiedotusvälineiden antamasta kuvasta. Tilanne ei eroa neuvostoajoista.  Yli rajojen menevissä konflikteissa päästä tiedonvaihtovaihetta pidemmälle. Yhteisen nimittäjän löytäminen ei ole silloin mahdollista. Syntyy vain uusi jäätynyt konflikti maailmaan.

Venäjä kirjoittaa maansa historian eri tavalla kuin ne kansat, joiden se sanoo liittyneen vapaaehtoisesti venäläisyyden sateenvarjon alle Moskovan Venäjän 1200-luvun valtiollisen kehityksen ja Neuvostoliiton aikana.  Historiankirjoituksen tulee olla perustua kaikkien osapuolten jakamaan todellisuuteen, mitään siihen lisäämättä tai mitään siitä poisjättämättä.

Kaikilla kansakunnilla on kunniakkaita ja vähemmän kunniakkaita jaksoja menneisyydessään - niin myös Venäjällä. Mutta vaikeita aikojakaan ei saa pyyhkiä pois historiankirjoituksesta. Sen sijaan avoimuus ja tosiasioiden tunnustaminen on tie eheyteen ja muutoksen hallintaan. Nykytodellisuus venäläisyydessä rakentuu maan historiaan, neuvostoaika mukaan lukien. Tuon ajan ratkaisuja ja tuloksia
pitäisi voida arvioita kiihkottomasti myös nyky-Venäjän tulevaisuutta rakennettaessa.

Muutoksen mahdollisuus Venäjällä

Venäläisyys on tehnyt valintansa ristiretkien ajan 800–1200 valinnoissa.  Oikeaoppisuus kirkkovaltion jälkeisessä kehityksessä on osa tätä valintaa. Venäläisyyden haaste on, seuratako omaa vai maan johdon linjaa muutoksen hallitsemisessa. Johto tekee omat valintansa ja kansa omansa. Yhteisenä suurena venäläisenä haaveena on Kolmannen Rooman rakentaminen Eurooppaan Bysantin mallin ja yhteistyökumppanuuden pohjalta.  Myös mongolivaltion suuruuden aika on kuvassa mukana taustalla.

Bysantin maallinen valta rakentui Antiikin Kreikan kahden johtavan valtiokäsityksen pohjalle.  Rakennetaanko Kolmas Rooma Ateenan vai Spartan ihanteiden pohjalle.  Tämä valinta voisi perustua myös myöhemmän eurooppalaisen kehityksen pohjalle. Länsi-Eurooppa on kyennyt muutokseen arvoissaan ja kehityksessään.  Vanha saksalainen viisaus sanoo: ”Leben und Leben Lassen - Eläkää ja antakaa muidenkin elää”. Saksa, kuten kaikki muutkin maailman suuret valtiot ovat oppineet tekemistään virheistä. Saksalaisuus jopa pystyy opettamaan muita, kuinka voi poisoppia ei-toivotuista tekemisistään.    

 

Heikki K. Auvinen      

 

P.S.  Tämän esseen otsikon takana on Venäjän sotilasvoiman  ilmavoimien 9.5. ja 29.7 2020 laivaston toimintojen esittelyissä. Laivastopäivän kanssa samalla viikolla tapahtui taas kerran Venäjän ilmavoimien koneiden Suomen ilmatilan loukkaus Suomenahdella. Lukuisat loukkaukset on pyydetty anteeksi ja anteeksi on myös annettu.  Löytyisikö Venäjän johdossa henkilöä, joka ottaisi hoitaakseen asian korjaamisen vanhalla Altain ajan hengellä: "Sanasta miestä, sarvesta härkää". 

 

© Heikki K. Auvinen/Asumer Oy 2020 – Kaikki oikeudet pidätetään.

 

 

 


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
19.10.2020 Köyhyys ei tullut maapallolle avaruudesta Lisää >>
01.10.2020 Syntyjen syvien pohdiskelua sitten Pariisin vuosien 1976-1977 Lisää >>
11.09.2020 Digitalisointi - todellisuus, myytit ja harhat Lisää >>
01.09.2020 Altain kansainyhteisö ennen valtiokehitystä Lisää >>
16.08.2020 Venäjän väsyneet ristiretkeläiset Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2020 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy