Myytti vahvasta valtiosta Venäjällä   (Julkaistu: 27.07.2020)

Vahva valtio syntyy oman tieteellis-teknisen toiminnan, aseteollisuuden ja eri aselajeista koostuvan armeijan avulla. Muita vahvuuden kriteereitä ovat poliittisten instituutioiden ylhäältä alas/alhaalta ylös tapahtuva toimivuus, omien pääomien olemassaolo ja hallinta, osaavien ihmisten olemassaolo ja lojaliteetti valtiojohdolle. 1800-luvulta lähtien Venäjä ei ole pystynyt olemaan yhteiskunnallisessa kehityksessä muiden suurvaltojen kehityksessä mukana.   

1200-luvulta lähtien venäläisessä valtiofilosofiasta puuttuu vahva oikeusvaltion perinne ja sosiaalinen ulottuvuus yhteiskunnan rakentamisessa. Länsimaiden renessanssin ja valistuksen ajan kehityksen puutetta kompensoidaan sotilaallisen voiman yliarvostuksella Pietari Suuren ja Neuvostoliiton ajoista lähtien. 

Venäläisyys Rooman valtakunnan perinteen jatkajana ei ole löytänyt omaa paikkaansa laajemmassa historiallisessa kontekstissa oleva sanonta Venäjän väestön rakenteesta - Volgan Aasian puoleiselta alueelta alkavissa maissa joka toisella venäläisellä virtaa tataariverta.  Asiasta on olemassa monia muitakin käsityksiä. 

Dialogin välttämättömyys

Poliittiset instituutiot eivät ole olemassa ilman vuorovaikutusta valtiojohdon ja kansan välillä molempiin suuntiin.  Lainsäädäntö, johtaminen ja asioiden toimeenpano sekä oikeusvaltion periaatteiden toteutuminen eivät toteudu, jos kaikki yhdessäolon munat on pantu yhteen koriin. Laki ja oikeus heijastavat keskeisimpiä arvoja yhteiskunnassa, joka on laajempi kokonaisuus kuin valtio itsessään.  

Valtioinstituutiota kehitettäessä sosiaalisuus on jäänyt ”huutolaispojan’ asemaan Venäjän valtiota rakennettaessa. Nyky-Venäjällä sosiaalisuus ei ole prioriteettialue.  Se on vähemmän tunnettu osa-alue oikeusvaltion rakennuselementtinä. Kun läntiset teollisuusmaat kehittivät entisen Neuvostoliiton maissa uutta yhteiskunnallista järjestystä, asia hoidettiin NGO- ja CSO-siviiliyhteiskuntamallien mukaisesti kehitysohjelmien avulla. Venäjän kehitys ilman omaa yhteiskunnallisen kehityksen perinnettä ei ole saavuttanut mittavia tuloksia sosiaalisen kehityksessä. 

Venäjän valtiollinen kehitys

Arvojen kehitys yhteiskunnassa perustuu rakennemuutoksiin ja ihmisten keskinäisen kanssakäymisen perinteisiin.  Venäläinen historiankirjoitus selittää laajenemisensa vuosisatojen aikana tavanomaisesta historiankirjoituksesta poikkeavasti.  Maan historiankirjoituksen mukaan samoilla alueilla olevien pienempien kansojen liittyminen Venäjän valtioon tsarismin aikana ja Neuvostoliiton synnyn yhteydessä tapahtui vapaaehtoisuuden pohjalta. 

Oli moniakin syitä, miksi Venäjä ja Neuvostoliitto eivät ole olleet osana nykyistä oikeusvaltion kehitystä. Oikeusvaltioajattelu syntyi Yhdysvalloissa vuoden 1776 itsenäisyysjulistuksen jälkeen ja levisi sieltä Eurooppaan ja muualle maailmaan nykyaikaisen valtion perustaksi. Perustuslaki määrittää ihmisten oikeudet ja velvollisuudet valtiota kohtaan.

Tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus ei osoittautunut Neuvostoliiton hajotessa 1991 kovin tärkeäksi kysymykseksi.  Neuvostoliiton hallitus ja läntiset teollisuusmaat loivat yhteistyössä valtiollisen omaisuuden (asunnot ja sosiaalisektorin instituutiot) ja kansantalouden tuotantolaitosten yksityistämisohjelman 1992 ilman muita vaihtoehtoja (konsessiot ja leasing), joita ei sen enempää tutkittu toimivuuden tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmista.

Arvot yhteiskunnassa

Yhteiskunnan arvospektri muodostuu kahden ääripään välille.  Yhteiskunnan tarpeet ja toinen ääripää on yksilön oikeudet ja hänen tarpeensa. Yhteiskunnallinen todellisuus muodostuu asioista, jotka toteuttavat asioita näiden kahden ääripään välillä.   Sosiaalitieteissä ei ole vastaavaa spektrometriä kuten on olemassa fysiikassa ja luonnontieteissä, jossa alkuaineiden ja niiden paikka luonnossa määräytyy niiden heijastaman valon perusteella. 

Sosiaaliset arvot ovat johdannaisia, joistakin voimakkaammista ilmiöistä ihmisten tietoisuuden kognitiivisessa avaruudessa, joka koostuu rationaalisesta maailmasta ja sen hallitsemisesta. Se korostaa yhteiskunnan ja elämän osaamista sekä harmoniaa ympäröivän maailman kanssa.  Sen lisäksi, ihmisten ja ihmisen luomien institutionaalisten rakenteiden toiminnassa tunteet ja arvot vaikuttavat merkittävästi valintoihin ja vuorovaikutuksen sisältöön, joita ihminen valitsee.

Vallanjako Venäjällä

Venäjän ongelmana on ollut tavallista pidempään jatkunut oppijärjestelmä valtionjohdon roolista maassa. Perustuslaillinen valtio on yhteiskuntasopimus, jonka poliittinen elämä laatii ja hyväksyttää valtiollisen lainsäädännön ”kaikkein pyhimpänä lainsäädäntöasiana”, joka nykyisin yhdessä kansainvälisten sopimusten mm. YK:n ohjelmat ja tavoitteet, joissa sitoudutaan yhteiseen kannanottoon tärkeissä asioissa. Kannanottojen yhdistämisessä tarvitaan vuorovaikutusprosessia yhteisen kannan löytymiseksi.

Asioiden ymmärtäminen samalla lailla ei tee niistä automaattisesti hyväksyttäviä asioita valtioiden välillä, koska niihin liittyy usein sosiaalisia ja emotionaalisia ulottuvuuksia sopimusosapuolten välillä.  Jos valtion päätöksentekomekanismi on voimakkaasti ylhäältä alas ohjautuva, yhteisen kannan saavuttaminen saattaa olla vaikeaa.  Valtioiden kirjoitetun perustuslain ja todellisuuden välillä on yllä kuvatuista syistä vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta.  

Voiman näyttäminen

Venäjän Federaation laivaston päivän paraati 26.07.2020 Moskovan valtakunnallisella TV1 kanavalla ei tehnyt poikkeusta Moskovan Venäjän 800-vuotisessa historiassa.  Siihen Venäjällä on täysi oikeus, muiden valtioiden vastaavanlaisten sotilasparaatien ja voimankäytön esilletuomisella muiden suurvaltojen mallin mukaisesti. Päätös paraatin järjestämisestä oli maan johdon ja sotilasjohdon yhteinen päätös. Sen ajankohta liittyy maan sotalaivaston perinteeseen ja Pietarin Suureen valkeiden öiden aikana kesällä.  

Kansalta ei kysytty lupaa, eikä tarvinnutkaan, koska väestön keskuudessa on paljon laivaston kanssa tekemisissä olleita ihmisisiä, joille laivastojuhla merkittävä vuotuinen tapahtuma ihmisten elämässä.   Ulkopuolisille sotilaallisen voiman näyttäminen on vähemmän ymmärrettävää, etenkin kun otetaan huomioon kansainvälisten donorien 1992 alkaneet ohjelmat maan talouden ja sosiaalisen elämän saattamiseksi uudelleen raiteilleen.     

Pääomat ja tulonjako

Yhteiskunnallisten varojen omistaminen ja hallinta nousivat uudelleen esiin 1980-luvulla, jolloin Neuvostoliitossa ja myöhemmin Venäjän Federaatiossa, alettiin etsiä uudenlaista ratkaisua maan tuotantovälineiden yhteiskunnalliseen omistukseen.  Luonnonvarojen hyödyntämisessä Neuvostoliitto ei saavuttanut samanlaisia tuloksia ja taloudellista tehokkuutta, kuin mitä pienemmät ja vähemmillä luonnonvaroilla olevat valtiot saivat markkinatalousmaissa aikaan.

Elinkeinoelämän tuotannollinen tehottomuus entisessä Neuvostoliitossa oli muutostarpeen toinen lähtökohta.  Toinen lähtökohta taas liittyi pääomien epätasaiseen jakautumiseen maassa.  Puolueen ja valtion hallintomekanismit eivät pystyneet saamaan aikaan kansojen varallisuuden kehityksessä tarvittavaa pääomien ja ihmisten tulojen jakautumista alueellisten ja sektorikohtaisten rakenteiden sisällä.  Länsimaiden tulonjakomekanismit eivät toimineet neuvostotaloudessa. Tarvittiin uudenlaista lähestymistapaa, koska oli syntymässä myös sukupolvien välinen tuloero-ongelma. 

Osaamisen jakautuminen

Tärkein yksittäinen selittävä tekijä tuloerojen muodostumiselle Neuvostoliitossa oli osaamisen jakaantuminen virallisissa koulu-, yliopisto- ja tiedeinstituutioissa.  Asevarustelu- ja avaruuden valloituskilpailun takia suurvaltojen osaamisinstituutiot alkoivat tuottaa hyvinkin erilaisia päästökkäitä maiden koulutusjärjestelmistä.  Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten pragmatismi koulutuksessa tuotti elinkeinoelämän muutoksiin kykeneviä eri alojen ammattilaisia. 

Sen sijaan neuvostojärjestelmän kaikissa koulutusinstituutioissa tuotettiin teoreetikkoja sekä tieteen
ja tekniikan ammattilaisia, jotka tunsivat kemian ja fysiikan lainalaisuudet lukuisine Nobel sekä ja tieteellisen tutkimuksen palkintosaavutuksineen ilman, että he olisivat oppineet uimaan joutuessaan veden varaan.  

Osaamisen erot suurkaupunkien rintamaiden ja maaseudun kolhoosi- ja sovhoosijärjestelmien yhteisöjen välillä olivat suuret.  Ei pelkästään oppiaineiden ja kognitiivisten asioiden osaamisessa, vaan myös elämän rikkaudessa pienten paikkakuntien ihmisten virkistys- ja kulttuuripalveluiden saamisessa. Maaseudulla ihmisten oli tyydyttävä siihen mitä oli tarjolla.

Sosiaalinen ulottuvuus

Neuvostoliiton hajottua 1991 elämän sosiaalinen ulottuvuus on muodostunut nyky-Venäjän suurimmaksi ongelmaksi. Länsimaisesta sosiaalipolitiikasta poikkeava asioiden organisointitapa sosiaalipolitiikassa loppui kansainvälisen siirtymävaiheen tukiohjelman aikana. Se ei huomioinut sitä, että sosiaalipolitiikan vastuut olivat yrityksillä ja valtiollisilla palvelujen työnantajaorganisaatioilla.  Eläkkeitä lukuun ottamatta valtiolla ei ollut keskitettyä järjestelmää sosiaalipalvelujen tuottamiseen. 

Presidentti Vladimir Putin ensimmäisen kauden virkaanastumispuhe ja alkuvuosien julkiset esiintymiset saivat aikaan toiveikkuutta kansalaisten keskuudessa. Mutta jo ensimmäisinä vuosina puheiden sisältö muuttui ja presidentin kiinnostus Venäjän suurvalta-aseman palauttamiseen vahvistui mm. armeijan mittavassa uudistusohjelmassa ja aseistuksen modernisoinnissa. 

Kansalaisten suhtautuminen valtiojohtoon muistutti vanhaa tsaarinajan tapaa, jossa uusi hyvä tsaari pikkuhiljaa muuttui tavalliseksi kuolevaiseksi kansanlaisten silmissä.  Virallisen järjestelmän tiedotusvälineiden antama kuva on kahtalainen.  Siitä on hyvin vaikeaa saada luotettavaa kuvaa.  Suhtautuminen Krimin miehitykseen 2014 on ollut ongelmallista sekä Venäjälle että muulle maailmalle.  Se koettelee venäläistä yhteiskuntaa ja sen poliittisen johdon uskottavuutta maan rajojen ulkopuolella.   

Sääntö seitsemästä

Maailman merillä kerrotaan myyttiä, jonka mukaan joka seitsemäs aalto on muita suurempi. Myytin takia kukaan ei kiinnitä huomiota kuuteen muuhun aaltoon, joiden olemassaolo on yhtä tärkeää ja merkityksellistä kuin suuremman seitsemännen aallon merkitys. Sama koskee myös valtioita ja sen rakennetta. 

Universaaliset asiat, jotka tunnetaan myös lainalaisuuksina maailmassa, ovat tärkeämpiä kuin myyttiset uskomukset ihmisten ja ihmisen luomien institutionaalisten rakenteiden yhteydessä. Tila on yksi tekijä ihmisen ajattelussa.  Ihmisen mielessä pitää olla tilaa myös muille asioille. Silloin kaikki seitsemän aaltoa ovat yhtä merkityksellisiä.   Olennaista on, että aallot menevät yhteen suuntaan.

Totuus vuorovaikutuksessa

Toden puhuminen on merkityksellisempää kuin totuuden sen välttäminen.  Se koskee sekä yksittäistä ihmistä, eri valtion johtoa luodessaan kuvaa omasta olemassaolostaan ja mihin se käyttää maan voimavaroja. Kansalaisten lojaliteetti valtiota kohtaan syntyy vain yhteisistä intresseistä, samansuuntaisesta voimagradientista ja vuorovaikutuksessa sekä jaetun informaation yhtäpitävyydestä ympärillä olevan todellisuuden kanssa.

Jos yhteisön sisällä ja suhteessa muihin yhteisöihin ei ole yhteistä tosiasioihin perustuvaa kestävää ”alustaa”, muilla yhteiskunnan arvoihin liittyvillä tekijöillä ei ole merkitystä riippumatta siitä, kuinka mones aalto on olemassa veden liikkeessä.  Totuutta ei osteta omien etujen tai mielihyvän saamiseksi.  Se kyllä jaksaa odottaa tilassaan parempia aikoja, tulemistaan lastensa ja lastenlapsiensa elämän todellisuudeksi.

 

© Heikki K. Auvinen/Asumer Oy, 2020 – All rights reserved  

 

 

 


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
19.10.2020 Köyhyys ei tullut maapallolle avaruudesta Lisää >>
01.10.2020 Syntyjen syvien pohdiskelua sitten Pariisin vuosien 1976-1977 Lisää >>
11.09.2020 Digitalisointi - todellisuus, myytit ja harhat Lisää >>
01.09.2020 Altain kansainyhteisö ennen valtiokehitystä Lisää >>
16.08.2020 Venäjän väsyneet ristiretkeläiset Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2020 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy