Koiranelämää kestävässä kehityksessä   (Julkaistu: 09.08.2019)

Inhimillisellä elämällä on kolme ulottuvuutta – menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus.  Menneisyyden muistot  on niistä vahvin, joka vaikuttaa nykyisen todellisuutemme hahmottamiseen.  Tämä hetki on myös merkittävä, vaikka niin lyhyt.  Kun taas tulevaisuus on asia, jota kaikille ihmisille ei ole siunaantunut.   Onko tämä kestävän kehityksen monimuotoisuutta, jota elämä jakaa ihmisille hyvinkin epätasaisesti, vaikka tasavertaisuus ja ihmisoikeudet ovatkin keskeisimpiä arvoja i nykyisessä kansainvälisessä yhteistyössä.     

Koiranelämää ihmisyhteisössä

Inhimillisessä elämässä on samoja elementtejä kuin koirien käyttätymisessä laumassa. Haukkuva koira ei pure, joka koskee koiran paikkaa inhimillisen yhteisön näkökulmasta.  Koirien maailmassa haukkumisella on oma lisämerkityksensä asioiden tilasta.  Paikan löytäminen omassa laumassa on tärkeä asia.  Kun kehitysyhteisö korostaa kestävän kehityksen tavoitteiden ainutkertaista  merkitystä, se samalla tekee tyhjäksi kokonaisuuden ymmärtämisen menneisyyden muutoksien sekä  ihmisen oppimisen näkökulmista ja tehdyistä virheistä. Ohjelman tavoitteet on vain osa muutoksen hallinnassa tarvittavaa osaamista maailman muuttamiseksi.     

Jos ihmisyhteisö haluaa elää kestävän kehityksen arvojen mukaisesti, sen olisi hyväksyttävä elämän säätämät lait ja normit toimintansa ohjauksen perustana.  Näin kerran työmatkallani 1980-luvun lopulla Siperiassa Krasnojarskin torilla eräänä pakkasaamuna neljän koiran lauman etsimässä itselleen ruokaa.  Koirilla oli kulkujärjestyksensä, vahvin ensimmäisenä ja pienin kolmijalkainen koira viipotti viimeisenä.  Lauma huolehti, että myös viimeinen koirista sai oman osansa torimyyjien makupaloista. Laumassa vallitsi selvästikin laki ja järjestys.

Kestävän kehityksen tavoitteet

Maailmanyhteisö on 1990-luvun alusta laatinut kolme globaalista ohjelmaa: Agenda 21, Millennium Development Goals(MDG) ja Agenda 2030 for SDGs.  Kaikki nämä kolme ohjelmaa ovat tehneet maailmanyhteisöstä ihmislauman globaalisten ongelmien ratkaisemiseksi.  Hallitusten vetämät globaaliset ohjelmat ovat luoneet nykyisen maailmanjärjestyksen. Ihmiskunta ja maailman valtiot ovat muuttuneet talutusnuorissa kulkeviksi lemmikkieläimiksi  maailman toreilla ilman, että ne voisivat toimia omilla ehdoillaaan omina laumoinaan. 

Torin laidalla laumaan kuulumattomat koirat eivät saa likkua itse torilla.  Niiden joskus hyvinkin äänekäs  haukunta vaiennetaan voimakeinoin häiritsemästä torilla olevien ihmisten ja joukossa kulkevien lemmikkieläinten rauhaa.  Ihmisillä kun olemassa YK:n 1948 julistama ihmisoikeusjulistus, jolla ihmiset ja heidän oikeuksiaan toteuttavat hallitukset ovat kaikkien muiden toimijoiden ja toimintojen yläpuolella tässä maailmanjärjestyksen kirjoittamattomassa kodeksissa. 

Maailman muutoksen historiasta 

Ihmiskunnan kehitys lähti liikkeelle, kun kaksi ihmistä huomasivat, että heillä on yhteisiä intressejä elämässä.  Maailman kehityksessä nämä yhteiset intressit saivät ihmiset yhdistämään voimansa yhdensuuntaiseksi toiminnaksi.  Ensimmäisenä yhteisenä toimintona oli voimavarojen yhdistäminen eläm isen helpottamiseksi. Toisena oli työnjako pienyhteisöjen kesken, joista kehittyi erilaisia organisaatioita ja instituutioita ympärisön hallitsemiseksi ja erilaisenten vaihdantamekanismien  aikaansaamiseksi yhteisöjen välillä. 

Valtiollisen kehityksen alkuvaiheessa uskonnoilla oli suuri merkitys yhteiskunnallisen järjestyksen aikaansaamiseksi ihmisten ja ihmisyhteisöjen keskinäisessä kanssakaymisessä.  Yhteiskunnallisen elämän maallistumisessa käsitteet ’tasa-arvo ja ihmisoikeudet’ ovat kehittyneet ohjaaviksi voimiksi ihmisten ja yhteisöjen vuorovaikutuksessa. Uskontojen pyhyys-normi on saanut väistyä. Valtiovalta alkoi toimia itsenäisemmin yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien määrittäjänä. Syntyivät edustuksellisuus ja niiden lainsäädäntötyö.    Myös voimankäytön legitimointi vahvisti valtiota sitä varten luotujen erityisrakenteiden, armeija ja poliisi, avulla.  

Materiaalinen ulottuvuus yhteiskunnassa

Ihmisen kyky hyödyntää ympäristöä ja sen resursseja on tärkein ulottuvuus ihmiskunnan historiassa.  Ympäristössä olevien voimavarojen hyödyntäminen ei ole suoranaisesti liittynyt valtiolliseen kehitykseen.  Kuitenkin opetus- ja oppimisjärjestelmien sisältöjen kehityksellä on ollut suuri merkitys tekniikan kehitykseen maailmassa.  Suurten löytöretkien ja tieteellis-teknisten keksintöjen synnyssä 1600-luvulla  valtiovallat olivat mukana uudenlaisten toimintojen aikaansaamisessa uskontojen ollessa edelleenkin vaikuttamassa ihmisten mieliin ja tietoisuuteen maailmasta. 

Valtiovalta liittoutui sen ajan kauppiaitten ja kauppahuoneiden kanssa antamalla niille yksinoikeudet alueellisiin toimintoihin.  Liittoutumisen pohjalta syntyi siirtomaapolitiikka yhdessä emämaiden teollisen kehityksen seurauksena.   Kirkolla ja uskonnoilla ei ollut kovinkaan paljon sanomista tässä kehityksessä.  Syntyi uusia taloudellisia arvoja, joiden merkitystä silloiset ”merentakaiset maat” ja nykyiset kehitysmaat  eivät täysin ymmärtäneet omien sisäisten ristiriitojensa.  Maailman luonnonvarat alkoivat jakaantua yhtä epätasaisemmin. Olisi oikeus ja kohtuus kestävän kehityksen ohjelmassa puuttua myös tähän ongelmaan, joka on tämän päivän kehitys- ja ympäristöongelmien syy eikä seuraamus.

Sosiaalinen ulottuvuus yhteiskunnassa

Materiaalisten resurssien epätasaisella jakaantumisella menneiden vuosiatojen aikana on myös vaikutuksensa köyhyyden ja hyvinvoinnin jakaantumisessa tämän päivän maailmassa.  Köyhyyden vähentäminen ja poistaminen on korkealla prioriteetillä kaikissa kehitysohjelmissa – myös kestävän kehityksen tavoiteohjelmassa.   Suurin osa maailman materiaalisesta ja palvelutuotannosta tapahtuu teollisuusmaissa, jotka sekä teknologisen kehityksen, teollisen tuotantotavan ja halpojen siirtomaissa olevien raaka-aineiden hyödyntämisen seurauksena ovat nouseet johtavaan asemaan.  Tämän politiikan seurauksena syntynyt pääomanmuodostus maapallolla oli ennen näkemätöntä.  Se vain jatkuu omana aikanamme.  

Maailmassa ei ollut 1800-luvulta lähtien yhteiskunnallisia mekanismeja tasaisemman tulonjaon aikaansaamiseksi valtioiden sisällä ja niiden välillä.  Taloudellinen liberalismi ja marxilainen valtiota  korostava tuotantotalous olivat kilpailevia koulukuntia maailmassa.  Marxilaisesta ydinajattelusta erilleen lähtenyt reformistinen sosiaalidemokratia sai Euroopassa ja monissa muissa maissa kohtuullisemmat tulonsiirrot aikaiseksi uudenlaisen sosialipoliittisen ajattelun ja lainsäädännön avulla. Kestävässä  kehityksessä ei ole tällaista pitkällä aikavälillä toimivaa institutionaalista tasausrakennetta.  Lahjoittajamaissa ei myöskään uskota, että ’kannettu vesi ei kaivossa pysy’.

Tiedollinen ulottuvuus yhteiskunnassa 

Yleisen oppivelvollisuuden leviäminen teollistuvassa Euroopassa 1800-luvulla, ihmisten oikeus opetukseen -periaatteen leviäminen 1900-luvulla ja yhtälaiset oikeudet opetukseen kaikille kansalaisryhmille ovat opetussektorin uudistusten keskeisin sisältö sekä teollisuusmailla että kehittyvissä ja siirtymätalousmaissa tämän päivän maailmassa.  Tieto on valtaa oli kolmannen asteen ja yliopistouudistusten ydinsisältö 1960-luvulla.  Myös opetuksen ja oppimisen sosiaalinen ulottuvuus on käynyt läpi suuria muutoksia.  Enää  ei ole oppilaan perheen varallisuudesta kiinni, kuinka pitkälle ihminen voi opinnoissaan edetä.  Siitä suurkiitos kansainväliselle yhteistyölle.    

Tiedon ja oppimisen tarve lähtee liikkeelle oppilaan ja ympäröivän yhteisön tarpeista.  Oppiminen on monimutoista.  Kun oppimis- ja opetusprosessia suunnitellaan, sen on ymmärrettä olevan luonteeltaan prosessi.  Sitä hahmoteltaessa on oltava näkemys, millainen kokonaisuus on tarpeen, mitä oppiaineita ja sisältöjä kussakin vaiheessa tarvitaan,  kuinka opetus ja oppiminen tapahtuvat oppilaan kanssa,  ja kuinka toiminnan tuloksellisuutta arvioidan sekä oppilaan että yhteiskunnan näkökulmasta.  Tarvitaan myös lukuisia tukitoimintoja tälle ydinprosessille.  Oppimmme elämää, ei koulua varten. Kehitysapu koulutusta järjestäville valtioille tulisi kohdistua ensisijaisesti yliopisto-opetukseen ja tutkimukseen.  Muut asiat olisivat vastaanottavan maan vastuulla.

Muutoksen hallinnan työkalut

Ensimmäinen ihmisen työkalu oli piikiven palanen, jota hän käytti apuvälineenään.  Piikivi on edelleenkin ihmiskunnan tärkein työkalu ympäröivän maailman hallinnassa ja muuttamisessa – hieman eri muodossa. Eletroniikkaan ja ohjelmistoihin perustuva tietotekniikka on muodostunut toisen maailmansodan jälkeen keskeisimmäksi työkaluksi maailman muutoksessa ja sen hallinnassa.  Myös Internetin synty ja leviäminen ovat osa tätä työkalukehitystä.  Mutta hyvätkään työkalut eivät auta, jos niitä ei osata käyttää. 

Uskontoihin perustuvassa maailmanjärjestyksessä rakennettiin toinen toistaan upeampia kirkkoja merkiksi lojaalisuudesta uskontoa, kirkkoa ja näiden luomaan järjestykseen maapalolla. Tänä päivänä  rakennetaan erilaisia toimintaohjelmia ja institutionaalisia järjestelmiä, jotka auttavat ihmiskuntaa kohtaamaan nykyiset ongelmat.  Ympäröivien ongelmien ratkaisemiseen tehtyjen toimintaohjelmien on oltava keskenään yhteensopivia.  Niiden tulee perustua prosessien kuvaamiseen aikaisemmissa ohjelmissa. Niiden tulee olla alhaalta ylöspäin yhteensopivia ja niiden tulee perustus kokonaisuuden hallintaan yksittäisten osien korostamisen asemesta.  Toiminnallisuus ja kolmiulotteinen aika on niiden lähtökohta.    

Koirien rooli kestävässä kehityksessä

Koira on ihmisen paras ystävä myös kestävässä kehityksessä.  Onko vapaana kulkevien koiralaumojen olemassaolo arvokkaampaa maailman monimutoisuudelle kuin YK:n kansainvälisen kehitysyhteisön talutusnuorassa kulkevien valtioiden lemmikit.  Milloin lemmikkieläinten ylläpitoa harrastavat kehitysyhteisöt hyväksyvät sen,  että joskus toimintaa häiritsevät äänekkäätkin haukkujat näissä yhteisöissä ja/tai niiden ulkopuolella ovat talutusnuorissa kulkevien tahdottomien lemmikkien kantaisiä.

Yrityssektorilla ja niiden rahoitusjärjestelmillä pitäisi olla huomattavasti suurempi rooli kestävän kehityksen toteuttamisessa.  Äänekäs haukkuja on elämän jatkuvuuden mukaan huolissaan  turvallisuudestaan ja sukunsa jatkumisesta.  Tämä saa sen toimimaan tavallaan, vaikka sillä ei ole taluttajaa, sen turkin kauneudesta huolehtijaa ja ruoan antajaa aamuin ja illoin.  On valitettavaa, että koirat eivät pysty allekirjoittamaan ja jakamaan kanssamme YK:n ihmisoikeusjulistusta.

© Asumer Oy/Heikki K. Auvinen, 2019

 


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
08.10.2019 Klassiset hyveet kansainvälisissä suhteissa Lisää >>
04.09.2019 Tilan merkitys venäläisessä ajattelussa Lisää >>
09.08.2019 Koiranelämää kestävässä kehityksessä Lisää >>
14.07.2019 Muistio muutoksesta kestävässä kehityksessä Lisää >>
01.07.2019 Synteesi SDG-muutoksenhallinnasta Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2019 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy