Integriteetti yhteisöllisenä perusarvona   (Julkaistu: 29.01.2019)

Vuoden 2015 kestävän kehityksen tavoiteohjelman (Agenda 2030) julistuksen jälkeen suomalainen konsulttitoimisto on tehnyt itsenäisen arvion tämän ohjelman lähtökohdista ja toteutukseen liittyvistä asioista suhteuttamalla sen laajempaan historialliseen ympäristöön.

Muutoksen hallinta kehityksessä ja kestävässä kehityksessä eroavat toisistaan. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selvittää muutoksen hallinnan erot kahdessa erilaisessa kehitysprosessissa. Kummassakin kehitystä kuvaavassa prosessissa on kysymys muutoksesta ja sen hallinnasta.  

Kuinka tavanomainen kehitys eroaa lähtökohdiltaan ja toteutukseltaan kestävästä kehityksestä on tunnettava hyvin, ennen kuin aloitetaan sen tavoitteiden asettelu ja niiden muotoilu toiminnaksi. Kysymys on oppimisesta. Jos ihmiset ovat oppineen tekemään eron yön ja päivän välillä, niin miksi ei voisi tekemään eron pimeän ja hämärän välillä.  

Ihmisen tietoisuuden kehitys

Ihmisen tietoisuuden kehityksessä yksilön suhde ympäröivään maailmaan, on ollut pohdiskelun alkuaikoina tärkeämpi kysymys lajin säilymisen kannalta kuin itsensä tunteminen ja toimeentulo viiteyhteisönsä kanssa.

Käsittämiskyvyn ylittävä ympäristön hahmottaminen ja maailmanjärjestyksen luominen tapahtui jo kauan sitten uskontojen ja deististen jumalkäsitteiden avulla kirkkojen ohjaamassa yhteiskunnassa.  Se kasvoi erilleen ihmisten oman ajattelun lisääntyessä.  Tieteen ja tekniikan ennustettavuus katkaisi yhteyden uskontojen ja maallisen vallan välillä.  Myös uskonnoista riippumaton historiankirjoitus ja yhteisöjen omat traditiot alkoivat monipuolistaa maailmankuvaa.   

Erilaiset käsitykset ajasta

Muinaisessa yhteiskunnassa oli kahdenlaisia aikakäsityksiä: syklinen ja lineaarinen aikakäsitys.  Elämän syklisyys liittyi luonnon omaan järjestykseen, ja sen perustalle rakennettuihin taloudellisiin toimintoihin kuten maatalous ja metsästys/kalastus yhteisön toimeentulon muotoina.  Aikakäsityksen oli oltava yhtä todellisuuden kanssa.

Syklinen aika toimi myös alustana lineaariselle aikakäsitykselle, joka syntyi Kreikassa kolmisen vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua.  Aristoteles esitti ajatuksen ajan lineaarisuudesta, jonka myöhemmin myös kristinusko omaksui ja sovelsi todellisuuden aikakäsityksessään. Se oli suuri harppaus ihmiskunnan historiassa.  Menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus edellyttivät yhteistä, jaettua aikakäsitystä eri tahojen välillä.   

Maailmassa olevien yhteisöjen yksittäiset jäsenet ja heistä muodostuneet yhteenliittymät (yhteisöt) alkoivat kehittyä eri tavoin omien ja yhteisöjen yhteisten intressien seurauksena.  Intressien erilaisuudesta syntyi myös erilaisia sääntöjä ja normeja sekä hierarkkisia vallankäytön mekanismeja. Tietoisuus maapallon rajallisuudesta alkoi muodostua vasta suurten löytöretkien ja valistuksen ajan jälkeen 1600-/1700 luvuilla.    

Demokratiaan perustuva kehitys

Samanaikaisesti edellä kuvatun kanssa tapahtui kehitystä poliittisessa ajattelussa. Demokratia, joka on ohjannut kehitystä ja ollut perusta maailmanjärjestykselle yli kahden vuosituhannen ajan. Se on ollut edellytys nykyisen kestävän kehityksen tarvitseman arvoperustan ja toimintojen syntymiselle.

Demokratia käsitteen synty ja vaikutus ihmisten elämään antiikin Kreikassa on toinen suuri harppaus ja kulmakivi maallisen vallan ja yhteiskunnan rakentamisessa ja uskonnollisten/kirkollisten valtarakennelmien korvaamisessa maallisella vallalla edellä mainitulla suurten löytöretkien ja keksintöjen sekä valistuksen ajan poliittisen ajattelun uudistuksilla. Myös jumalalliset visiot ja totuudet korvautuivat rationaalisuudella ja maallisella viisaudella.   

Yllä kuvattu kehitysfilosofia oli perusta suurelle kehitysboomilla 1700-lulta 1900-luvulle erityisesti ihmisten ja yhteiskuntien tasa-arvoistamiseen liittyvässä kehityksessä, ”Kestävä kehitys” käsitteenä nykymerkityksessään antoi odottaa itseään kehitysvaihtoehtona vuoteen 1972, jolloin se ensi kertaa mainitaan Rooman klubin raportissa Limits to Growth osion yhteydessä.

Integriteetti kehityksen muutosvoimana 

Kestävä kehitys ja siihen liittyvät muutokset eroavat muusta kehityksestä siinä, että se tarkoittaa muutoksia luonnon omilla ehdoilla.  Se liittyy ihmisten ja ympäröivän maailman välisten suhteiden sääntelyyn. Demokratiaan perustuvassa kehitysajattelussa lähtökohdat ja toiminnan sisältö liittyvät ihmisen tasavertaisuuteen/oikeuksiin ihmisten kesken yhteisön jäsenenä.   

Ihmisoikeudet, keskinäissuhteet ja tasavertaisuus yhteisön jäseninä ovat tärkeitä myös kestävässä kehityksessä.  Niitä olisi tarkasteltava kestävän kehityksen sisällössä välineinä yhteisön toimivuuden ja yhteisön koossapysymisen kannalta. Erilaiset oikeudet ja niiden toteutuminen yhteisössä esimerkiksi äänioikeus tai oikeus opetukseen ovat demokratiapohjaisessa ajattelussa itseisarvoisia asioita, eikä välineitä.  

Integriteetti (monimuotoisen elämän jatkuminen maapallolla) on demokratiaa ylemmällä eettisellä tasolla oleva perusarvo.  Kehityksen tarkastelussa sillä on laajempi merkitys kuin tasa-arvoisuudella ihmisten välillä.  Integriteettiin perustuva ajattele ei sulje tasa-arvon käsittelyä kestävän kehityksen osana, joskin eri roolissa.  Kestävä kehitys on ollut äänetön yhtiömies liian pitkään ”elämän jatkumista koskevassa toiminnassa”.   

Muutoksen jakaminen osiin

Useissa kielissä integriteettitermillä on monta konnotaatiota. Tässä tarkastelussa sillä on vain yksi primäärimerkitys.  Se viittaa yhdistämiseen, yhdessäoloon, eheyteen ja se on olemassa meidän tietoisuudessamme omana erillisenä vaihtoehtona kuten demokratiakäsite, kun kestävälle kehitykselle haetaan merkitystä, jolla se voitaisiin erottaa demokratiakäsitteestä ja sen käyttämisestä kestävän kehityksen ohjelmassa.   

Agenda 2030 tavoiteohjelma on hyvin laaja 17 tavoitteen ja 169 osatavoitteen kanssa, jotta alan ihmiset hallitsisivat sen kokonaisuutena.  Siksi ohjelman tavoitteet ja toteuttaminen on jaettu neljään klusteriin. Klusterit ovat: ympäristöasiat, sosiaalis-taloudellinen osakokonaisuus, hallintomekanismit ja instituutiot sekä asioita, joita tarvitaan ohjelman toteuttamisessa pitäen sisällään liiketoimintaprosessien kuvaukset, laite- ja ohjelmistostandardit, menetelmät ja käsittelysäännöt sekä muuta välineet kestävän kehityksen kokonaisprosessin ohjaamisessa. 

Integriteetti-perusta käytännössä 

Kahden eri asioita painottavan kehitysprosessin (kehitys vs kestävä kehitys) lisäksi maailmassa tapahtuu muutoksia ja oppimista erilasten vuorovaikutusprosessien seurauksena. Näiden vuorovaikutusprosessien tuloksena edellisten sukupolvien perintönä saatu kollektiivinen tietoisuus muuttuu.  Kollektiivinen tietoisuus muodostuu historiankirjoituksesta, uudesta tiedosta (tiede/opetus), tiedon levittämisestä (joukkoviestintä ja sosiaalinen media).

On olemassa maita, joissa materiaali- ja palvelutuotanto on valtiollisessa omistuksessa.  Sen lisäksi on maita, joissa nämä asiat ovat yksityisessä omistuksessa. Valtiojohtoisessa yhteisössä julkinen sektori sääntelee materiaalituotantoa ja jakaa sen tuloksena syntyvää varallisuutta valtion omiin tarpeisiin.  Yksissä käsissä oleva tuotannon johtaminen ja ympäristövelvoitteiden hoito synnyttävät helposti intressiristiriitoja yhteiskunnassa.  Materiaalituotantoon liittyvät asiat liittyvät muutoksen hallinnassa molempiin alustoihin: kehitykseen ja kestävään kehitykseen, mikä voi olla hyvinkin ongelmallista niiden poliittisen luonteen takia.    

Tiedollinen ulottuvuus

Tiedollinen ulottuvuus muodostuu useista yhteiskunnassa tapahtuvista prosesseista. Kaksi tärkeintä ovat: uuden tiedon/tietämyksen luonti käsittäen tieteen/opetuksen rakenteet ja toiminnan.  Uuden tiedon tuotannon rinnalle on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana syntynyt tiedon jakeluun ja levittämiseen liittyvät rakenteet ja toiminnot.

Tiedotusvälineet ovat jakautuneet joukkotiedotusvälineisiin ja sosiaaliseen mediaan, jotka eroavat toisistaan vastuukysymysten ja käytön levinneisyyden perusteella.    Tiedollinen ulottuvuus, tiedon tuotanto ja tiedon jakelu/tiedottaminen on väline kestävässä kehityksessä, liittyy suoraan ja myös epäsuorasti kestävään kehitykseen.

Sosiaalinen ulottuvuus

Tasavertaisuuden toteuttaminen on demokraattisten järjestelmien keskeisin motiivi ja yhteisöllinen arvo.  Siksi sen paikka on demokratiapohjaisissa uudistuksissa, jonka tavoitteita ei voi asettaa yhteisön ulkopuolelta. Se on oppimisprosessi, joka toteutuu ja saavuttaa tavoitteensa, kun se on lähtenyt liikkeelle, asettanut ja saavuttanut tavoitteensa omin voimin.

Vaikka tasavertaisuus on demokratian ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden keskeisin arvo, se ei tarkoita, että se voitaisiin sisällyttää osaksi joko tavanomaista kehitystoimintaa tai kestävää kehitystä.  SDG:n ja TA-ohjelmien/kehitysavun ohjelmissa on asioita, jotka vaativat kestävää kehitystä muistuttavat ohjelmien suunnittelu-, toteutus- ja arviointimekanismit.   Kestävän kehityksen yhteistyömaiden joukossa on maita, joiden keskinäiset kulttuuri- ja kieliolosuhteet tarjoavat synergiaetuja etenemiseen kestävään kehitykseen liittyvässä muutoksenhallinnassa kahdenväliseltä pohjalta.

Muutoksien mittaamisesta

Tavanomaisessa kehityksessä yhteisö on kokonaisuutena vastuussa asettamiensa tavoitteiden järkevyydestä ja niiden saavuttamisessa käytettyjen resurssien ja menetelmien soveltuvuudesta. Poliittiseen toimintaan liittyvät rakenteet ja keinot vaihtelevat suuresti. Vaalit ja niiden tulokset ovat esimerkki tällaisesta mekanismista. Vaalit ja niiden tarkkailu eroavat kaikista muista ohjelmista.     

Kestävän kehityksen hankkeissa asiat hoidetaan ensisijaisesti M & E järjestelmien avulla, jotka perustuvat standardoituihin menetelmiin empiirisen tiedon/aineiston avulla. Kestävän kehityksen hankkeissa ei toimita mielipidetasolla, vaikka se voisi joissakin tapauksissa olla perusteltu lähestymistapa, esimerkiksi kestävän kehityksen ohjelmien tavoitteiden identifioinnissa ja formuloinnissa. Suurten kokonaisuuksien suunnittelussa ja arvioinnissa yhteistyökumppanien kokemuksen osuutta olisi syytä lisätä.   

Oktaalimatriisi on kehikko, jonka avulla kuvataan ja hallitaan suurempia kokonaisuuksia, jotta yhteisöllä olisi yhtenäinen kokonaiskuva ympäröivästä todellisuudesta. Se on kestävän kehityksen toteuttamisessa tarvitsema metakuva monitasoisesta todellisuudesta esimerkiksi yksittäisten maiden tai maantieteellisten alueiden kuvauksissa.   

Oktaalimatriisi voidaan rakentaa useista YK:n ja kansallisten tilastotietojen avulla sekä tarvittaessa kokoamalla IFI-maiden avustusohjelmien raporteista.  Oktaalimatriisin tietojen tulee olla käytettävissä ennen SDG-ohjelman alkamista.  Tällä hetkellä tällaista tietopankkia ei ole olemassa Maailman meteorologisen organisaation (WMO) tietokantoja lukuun ottamatta. 

Maailmassa on eri maita koskevaa tietoa erittäin runsaasti, joita käytetään maa-analyysien ja taustatiedon keräämiseen tavanomaisissa yksityisen sektorin investointiprojekteissa, kansainvälisten donorien hankkeissa ja kahdenvälisissä hankkeissa.  Kestävän kehityksen tietokannan tietotarpeiden määrittely olisi tehtävä.  Kestävän kehityksen yhteistyömaat voisivat osallistua tällaisiin G2B ja B2B hankkeisiin. 

Ohjaus ja tiedon digitalisointi

Tietotekniikka-alalla on sanonta, että jos prosessia ei voida kuvata, sitä ei voida myöskään tietokoneistaa tai digitalisoida. Tämä sääntö pätee myös kestävän kehityksen hankkeiden täytäntöönpanossa. On luotu erittäin laaja kestävän kehityksen ohjelma 17 tavoitteineen ja 169 osatavoitteineen. On saatu koko ohjelmaa ja sen tavoitteita koskeva dokumentti ja lukusia muita dokumentteja Agenda 2030 ohjelman täytäntöönpanon ja seurannan työryhmissä.

Syntynyttä kokonaisuutta ei ole kuvattu kokonaisvaltaisena liiketoimintaprosessina, jota pyritään ohjaamaan kokonaisuutena.  Aiempien ohjelmien (Agenda 21 ja MDG) dokumentointi eroaa SDG:n tavoitteista ja standardeista, jotta olemassa olevia tietoja voitaisiin käyttää digitaalisessa muodossa Agenda 2030 nykytilanteen analyysissä suunniteltaessa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa tarvittavaa ohjelmaa.  TOSSD (OECD-UN) yhteistyöelin toimii näiden asioiden parissa ja julkaisee alaan koskevaa materiaalia vuosittain.   

Vastuu kestävästä kehityksestä

Maailman kehitysyhteisö on julkaissut globaalisen muutoksenhallintaohjelman (Agenda 2030 for SDGS). Sen kuvaustekniikat ja dokumentointi muistuttaa demokratiaperusteisten muutoksenhallintaohjelmien standardeja.  Sen pitäisi olla esimerkki tuleville ohjelmille integriteettipohjaisesta kestävän kehityksen muutoksenhallinohjelmasta.   Maailman kehitysyhteisön olisi yritettävä nähdä metsä puilta, riippumatta siitä mistä toimintojen uudistamisaloite tulee.   

© Heikki K. Auvinen, 2019, All Rights Reserved.

            


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
31.03.2019 Vastineeksi Mark Zuckerbergille Lisää >>
16.03.2019 Muisto lapsuudesta Lisää >>
29.01.2019 Integriteetti yhteisöllisenä perusarvona Lisää >>
09.01.2019 Agenda 2030 rooli kestävässä kehityksessä Lisää >>
18.11.2018 Kestävä kehitys laajemmassa perspektiivissä (päivitetty versio) Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2019 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy