Agenda 2030 rooli kestävässä kehityksessä   (Julkaistu: 09.01.2019)

Agenda 2030 ohjelman yhteydessä on syntynyt epäselvyyttä siitä, mikä tämä laaja kehityksen tavoiteohjelma oikeastaan on. Onko tässä kehittämisohjelmassa otettu liian suuri harppaus asioiden hallitsemisessa yhdellä kertaa. YK:lla ja sen jäsenvaltioilla on merkittävä rooli ohjelman tavoitteiden, sisällön ja toteutuksen menetelmissä, joilla on 17 tavoitetta ja 169 osatavoitetta elämän tekemiseksi paremmaksi maapallollamme.

Kehitysyhteistyön synty

Nykymuotoinen hallitustenvälinen kansainvälinen kanssakäyminen on suhteellisen uusi mekanismi. Sitä edeltänyt vuosituhansia jatkunut vaihdantaan perustuva kanssakäyminen, joka on olemassa myös tänä päivänä ja tunnetaan kansainvälisenä kauppana.  Se on tullut osaksi myös hallitusten välistä yhteistyötä jo vuosisatoja sitten, jossa kaupalle luodaan säännöstöjä yhteistyön edistämiseksi voimakeinojen käytön estämiseksi kansainvälisessä yhteistyössä ja valtioiden välisessä kanssakäymisessä. 

Valtioiden välistä toimintaa kehitysyhteistyössä ja siirtymätalousmaiden muutoksien hallinnassa on koordinoinut OECD:n DAC:n johtama ja koordinoiva yhteistoiminta mekanismi, joka on toiminut vuodesta 1960 lähtien.  DAC on olemassa olonsa aikana luonut monia menetelmästandardeja.  1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto hajosi ja avustustoimintojen sisältö muuttui, syntyi tarve ajanmukaistaa myös alan projektinjohto-/avustustoiminnan sisältöjen kuvausmenetelmiä. 

Avustustoimintojen määrän lisääntyessä ja sisältöjen monimutkaistumisessa syntyi tarve parempaan kansainväliseen asioiden koordinoimiseen.  Vuonna 2005 annetulla ”Pariisin avustustoimintojen tehokkuutta lisäävällä julistuksella ja sen seurantakokouksilla yhteistyötyöhön osallistuvat maat pyrkivät luomaan mekanismin, jolla parantuneen maa- ja toimialakoordinoinnin avulla pyritään estämään päällekkäisyyttä ja saavuttamaan synergiaetuja eri toimintojen tehostamisella. 

Ihmisen ajattelun kehitys

Ihmisen tietoisuus on laajentunut aina ihmisen oman tietoisuuden synnyn (Cogito, ergo sum - Descartes) kautta. Tämä tietoisuus on monipuolistunut lisääntyneen yhteisöllisyyden seurauksena verrattuna 1600-luvun Descartesin ajatteluun.  Suurten keksintöjen ja löytöretkien seurauksena nykyisin käytetty käsite ”tietoyhteiskunta” otti ensi askeleitaan kollektiivisen tietoisuuden luojana todellisuuden hahmottajana. Tuolta pohjalta syntyi myös ristiriita yksilön ja yhteisön todellisuuskäsityksistä ja olemassa olemisen oikeutuksista.

1800-luvun filosofiassa ja valtiota koskevissa oppirakennelmissa tämä bipolaarisuus vahvistui ja loi perustan oikeusfilosofialle, jossa yksilön ja valtion oikeudet ja velvollisuudet ovat riippuvuussuhteessa ja täydentävät toinen toisiaan nykyisen maailmanjärjestyksen perustana.  Yksilön rajallisella olemassa ololla on oma merkityksensä oikeuksien hänen ja häntä koskevissa valinnoissaan, jos sitä verrataan yhteisöllisyyden edustamaan jatkuvuuteen esimerkiksi kaikkia koskevissa ympäristöasioissa ja erilaisten hallintomekanismien luomisessa. 

Sama kaksijakoisuus näkyy myös ihmisen ja yhteisöjen aikakäsityksen kehityksessä. Ennen Aristoteleen
lineaarista aikakäsitystä vallitsevan aikakäsityksenä oli ihmiskunnan maatalousvaiheen kehitykseen liittyvä syklinen aikakäsitys. Syklinen aikakäsitys syntyi maanviljelykseen ja vuodenaikojen kiertoon liittyvään jaksottaisuuteen, joka määritteli ihmisen ja ihmisyhteisön elämä. Vasta Aristoteleen ajattelu ja kuvaiskieli toi aikakäsitykseen nykyisen lineaarisuuden, jossa jokin tarkasteltava kokonaisuus muodostuu kolmesta osasta: alku, keskiosa ja loppu.  Alku on oltava lineaarisella suureella ennen keskiosaa ja loppu sen jälkeen, mikä mahdollistaa asioiden ennustettavuuden.

Oktaalimatriisin luominen

Asumerin 2015 – 2018 kehitysohjelmien metodologiaa koskevissa kirjoituksissa näillä sivuilla on nostettu esiin tarve harmonisoida ja strukturoida muutettavan kohteen nykytilanteen analyysiä.  Oktaalimatriisin avulla luodaan kohdealuetta ja sen toimivuutta kuvaava alusta loogisesti yhtenäisellä kuvaustekniikalla eri tasoilla olevia ohjelmia varten.  Sen avulla, jos ylläpidetty, voidaan tuottaa helposti erilaisia nykytilanteen tilanneanalyysejä eri tasoisiin muutoksenhallinta- ja kehitysohjelmiin myös PCM/LFA -standardeja noudattavissa ohjelmissa.  Sen avulla ohjelmien vertailtavuus myös paranee, koska se kuvaa kohdetta prosessina, joka voidaan toistaa joko kokonaisuutena tai sen yksittäisten osa-alueiden puitteissa.   

Toinen tarve Oktaalimatriisin luomiseksi syntyy lisääntyvän ja monimutkaistuvan tiedon ja tietotekniikan käytön takia. Systeemiajattelussa asiat nähdään prosesseina, joita ohjataan erilaisten tieto-/ ohjausjärjestelmien avulla. Tehdään ero ohjattavan ja ohjaavan prosessin välillä. Jos ohjattavaa prosessia on vaikeaa kuvata ymmärrettävästi se voidaan  jakaa erilaisiin ja toistensa kanssa riippuvuussuhteessa oleviin osiin.  Jos näin ei tehdä, silloin ei pystytä myöskään kuvaamaan ja määrittämään ohjaavaa tietojärjestelmää.  Tietojärjestelmän kuvaus sisältää lähtötietojen, lopputietojen ja käsittelysääntöjen määrityksen järjestelmäkokonaisuuden ja sen osien välillä.    

Muutoksen hallintaprosessi 

Kehitystyö on muutosprosessi, jossa on kolme osaa: suunnittelu, toteutus ja arviointi. Kaikki muutokset eivät ole kehitystä, jossa toimitaan kolmivaiheisen prosessin mukaan.  Yllä kuvattu kolmiosainen muutoksenhallintaprosessi voi olla joko ylhäältä alas johdettu. Se voi tapahtua myös alhaalta ylöspäin. Tällöin esimerkiksi kansainväliset muutosohjelmat voivat painottua alueellisilla ja sektorikohtaisilla tasoilla eri tavoin kuin globaalisella tasolla.  Sillä on suuri merkitys muutoksen sisältökysymyksiin.  Suunnittelutavoitteissa ja niiden sisällyttämisessä muutokseen voi olla suuriakin eroja, jos ne yksilöidään ja muotoillaan kokonaistavoitteiksi alhaalta ylöspäin alueellisilla ja sektoritasoilla näiden tasojen tärkeys- ja kiireellisyysprioriteettien mukaisesti määriteltyinä.    

Alueellisella ja yksittäisen maan tasolla muutoksen hallinnassa voidaan yksilöidä neljä keskenään riippuvuussuhteessa olevaan toimintoon.  Nämä toiminnot pitävät sisällään seuraavat osa-alueet: (1) Oma näkemys ja periaatteet kansallisessa kontekstissa, (2) Kohteen sisältöjen yksilöinti ja muotoilu toiminnaksi, (3) Keinojen määrittely/luominen sisältöjen toteuttamiseksi ja (4) Toteutuksen arviointi ja vaikutukset yhteisön ja yksilön kannalta.  Tämä prosessi on luonteeltaan iteratiivinen pysyvien tulosten aikaansaamiseksi. Yhteiskunnat oppivat asioita eri tavoin.  Median rooli ja kansallinen itsetunto ovat erottelevia tekijöitä valtioiden välillä muutoksien hallinnassa. 

Klusterit ja kestävä kehitys

Ihmisen aivot ja mieli pystyy käsittelemään samanaikaisesti vain rajallisen määrän asioita.  Siksi on järkevää ja mahdollistaa yhdistää asioita suuremmiksi kokonaisuuksiksi – klustereiksi.  Näin voidaan myös tehdä kestävän kehityksen Agenda 2030 yhdistelemällä toimintoja suunnitteluvaiheessa 17 tavoitteesta paremmin hallittavia klustereita.  Sisältöasioista voidaan muodostaa kolme sisältöklusteria sekä institutionaalisista-/teknologiakysymyksistä ja erilaisista menettelytapakysymyksistä voidaan muodostaa menetelmäklusteri. 

Näiden klusterien avulla muutoksenhallinnassa tarvittavia resursseja voidaan optimoida ja saavuttaa erilaisia synergiaetuja koko prosessin toteutus- ja arviointivaiheisiin.  Viimeistelyvaiheessa olevan Asumerin kestävän kehityksen käsikirja kuvaa klusterit yksityiskohtaisemmin sekä sisältöklustereiden että menetelmäklusterin osalta. Kukin maa voi muodostaa sisältöklusterinsa omalla tavallaan.  Klusterit toimivat ensisijaisesti vuonna 2015 hyväksytyn ja vuoteen 2030 ulottuvan tavoiteohjelman selkiinnyttämisessä ja maatason toteutuksen hallitsemiseksi. Toteutusvaiheessa ja arviointivaiheessa toimitaan yhteisesti sovittujen periaatteiden ja indikaattorien avulla.    

Lähestymistavat ja rahoitus

YK:n ja hallitusten välisen yhteistyön avulla laaditussa Agenda 2030 ohjelmassa maailman kehitysyhteisöllä on kolme potentiaalista lähestymistapaa asioissa etenemiseksi: 1) hallinnollinen lähestymistapa hallitusten välisen yhteistyön tehostaminen 2030 ohjelman toteuttamiseksi YK:n ja OECD/DAC yhteistyön puitteissa 2) teknologiaan ja osanottajamaiden parempaan muutoksen hallintaan  perustuva johtamisjärjestelmien ja tietojärjestelmien rakentaminen kansainvälisen yhteistyön tukitoimintona ja 3) eräänlaisen hybridimallin luominen, jossa konsessiosopimusten ja kehitysrahoitukseen (provision of pipeline funds not yet committed) liittyvillä vakuuksilla voidaan aktivoida Venture Capital (VC) ja muita yksityisiä riskirahoituksen muotoja ohjelman toteuttamisessa joko määräaikaisina sijoituksina tai soft-lainoina nykyisten IFI-konseptien rahoitusinstrumenttien ohessa tai vaihtoehtoina.    

Ympäristöasioiden hoito

Agenda 2030 ohjelman aikana YK:n 1994 voimaan astuneessa ilmastonmuutosta koskevassa puitesopimuksessa (UNFCC) ja sen 24 allekirjoittajamaiden seurantakokouksessa vuoteen 2018 mennessä, on edetty tehokkaasti hallinnollisen lähestymistavan esimerkkitapauksena.  Sen näkyvimpinä saavutuksina ovat Kioton pöytäkirja (1997) ja Pariisin sopimus 2015 ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, jonka allekirjoitti 195 YK:n jäsenmaata.  Sopimuksessa lämpötilan nousu rajataan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Sopimuksessa myös sovittiin kehittyneiden maiden ilmastorahoituksessa kehitysmaille. Takaisku koettiin,  kun presidentti Donald Trump ilmoitti kesäkuussa 2017, että Yhdysvallat vetäytyy sopimuksesta.

Ympäristöasioihin liittyvässä uusien teknologioiden kehittämisessä vuonna 1992 pidetyn Rio de Janeiron ympäristökonferenssin jälkeen tulokset ennen nykyistä ”Agenda 2030 ohjelmaa” ovat olleet merkittäviä  saavutuksia mm. kulutustottumusten muuttamisessa ja liikenteen päästöjen vähentämisessä.  Muina hallinnollisen lähestymistavan saavutuksina ympäristöasioissa ovat olleet mm. maapallon otsonikerroksen ohenemisen pysäyttäminen, jätehuollon ja kierrätyksen säätelyn tehostaminen teollisuusmaissa ja ympäristöohjelmien kohdemaissa, lisääntyneet maastrategiat muovijätteen ja -roskan käsittelystä ja valtamerten/ sisävesistöjen muoviongelman hoitamisesta.  Myös ympäristö- ja öljyvahinkojen torjunnassa kansainvälinen yhteistyö toimii kansallisten ympäristöviranomaisten ja kansainvälisten rahastojen (IOPCF) avulla.  Erot teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden välillä ympäristön hallinnassa kasvavat ilman toimintatapojen ja työnjakokysymysten muutosta.  

Johtamisjärjestelmät ja digitalisointi

Globaalisaation ja hallinnollisen lähestymistavan soveltaminen maapallon fyysisen ympäristön ja infrastruktuurin sääntelyyn on ollut perusteltu lähestymistapa käytössä olevilla menetelmillä. Sen sijaan kahden muun klusterin (sosio-ekonominen kehitys ja institutionaaliset rakenteet valtioissa, toimivat sisäisesti eri tavalla ja vaativat erilaisen lähestymistavan toteutukseen ja seurantaan keskitettyyn hallintopohjaiseen lähestymistapaan verrattuna. 

Kukin maa haluaa järjestää asiansa omalla tavallaan kansainvälisen yhteistyön puitteissa, olipa sitten kysymys koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja eläkkeistä tai yritystoiminnasta yhteiskunnassa ja sen ehdoista.  Oktaalimatriisiajattelun avulla luodaan välineet ja kriteerit sille, millä tasolla valtioiden kehitys on tällä hetkellä kestävän kehityksen toimintojen sisällön määrittämiseksi ja suuntaamiseksi maiden omilla ehdoilla, kuten tehdään DAC-yhteistyössä lahjoittajamaiden ehdoilla, kun seurataan ODA-toimintojen kehitystä maatasolla. Uusien menetelmien ja indikaattorien rakentamisessa ulkomaisen avun ja investointien suhteen olisi kuunneltava enemmän itse maita, jotta niiden hallitukset ja ihmiset aidosti sitoutuvat kestävän kehityksen tavoitteisiin.  Myös hallintorakenteiden ja instituutioiden rakentamisessa olisi edettävä yksikertaisesta monimutkaiseen, eikä deduktiivisesti kuten nykykäytännöissä.      

Teollisuusmaat tekivät suuren harppauksen johtamisen ja keskitettyjen tietokonejärjestelmien luomisessa 1960 – 1980 luvuilla.  Hajautetun tietokäsittelyn synty PC-/työasemateknologian ja Internet-pohjaisten tietoliikenne ratkaisujen avulla muutti tietojenkäsittelyarkkitehtuuria totaalisesti sen kaikilla tasoilla 1990-luvulta lähtien.  Olennaista oli se, että teollisuusmaiden liiketoimintaprosessit oli strukturoitu tavalla, joka mahdollisti johtamisen ja integroitujen ICT-järjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton hallitusti.   Kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden tietojärjestelmien kehityshistoria on erilainen. Niiden IFI-standardien (PCM/LFA) perustuva liiketoimintaprosessien strukturointi on tapahtunut tavalla, joka ei sovellu teollisuusmaiden systeemiajatteluun perustuvan johtamisfilosofian ja tietojenkäsittelyn uudelleen organisointiin tai kehittämiseen integroitujen johtamisjärjestelmien kanssa.  Arkistojen ja tietoaineiston digitalisointi on eri asia, joka voi olla hyvinkin perusteltu toimenpide asioiden hoidossa.  

Meteorologien roolista

Tietojärjestelmien kehittäminen on strateginen toiminto Agenda 2030 ohjelman täytäntöönpanossa.   Ympäristöasioissa on löytynyt toteuttamiskelpoinen ”Modus Vivendi”, jolla voidaan saada parannuksia aikaan kaikilla ohjelman toteuttamisen tasoilla. Sen sijaan kahden muun sisältöklusterin osa-alueilla ja menetelmäklusterin asioissa on menetelmällisen uudelleenarvioinnin paikka.  Perustelut sille löytyy inhimillisen ajattelun ja ennustamisen historiasta.  

Sään ennustaminen on vanha institutionaalinen toiminto, joka nykyisessä muodossaan on varsin samanlaista eri maissa.  Kun TV-ruutuun ilmestyy meteorologi, katsojat odottavat hänen kertovan millainen sää on tulossa. Hän kertoo ja näyttää kartan lisäinformaation avulla millainen sää on tulossa. Ihmiset siirtävät annetun informaation omaan todellisuuteensa – oktaalimatriisiinsa.  Hänelle syntyy mielikuva sään kehityksestä ja sovittaa elämänsä sen mukaan. 

Kestävän kehityksen Agenda 2030 on myös ennuste, kuinka elämä kehittyy maapallolla.  Sen avulla meidän on yksilöinä ja yhteisönä tiedettävä ”missä mennään”, jotta pystyy tekemään tarvittavat valinnat tulevaa varten. Ihmiset olisivat ymmällään, jos TV:n meteorologi alkaisi ohjelmassa luennoimaan hyvästä ja huonosta säästä ja niiden ominaisuuksista. Antaako Agenda 2030 yksilölle vastauksia kysymyksiin, jotka nousevat yksilön tietoisuuteen nykyisestä elämäntavasta ja sen seuraamuksista.  Kuka on kiinnostunut kestävän kehityksen 17 tavoitteesta ja 169 osatavoitteesta, jos kehityksen oma papisto ei pysty kuvaamaan prosessia, jota ihmisen toimin voitaisiin ohjata?      


© Asumer Oy/Heikki K. Auvinen, 2019, All rights re


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
16.03.2019 Muisto lapsuudesta Lisää >>
29.01.2019 Integriteetti yhteisöllisenä perusarvona Lisää >>
09.01.2019 Agenda 2030 rooli kestävässä kehityksessä Lisää >>
18.11.2018 Kestävä kehitys laajemmassa perspektiivissä (päivitetty versio) Lisää >>
14.10.2018 Suomen peruskoulu-uudistuksen tausta ja menestystekijät Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2019 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy