Kestävä kehitys laajemmassa perspektiivissä (päivitetty versio)   (Julkaistu: 18.11.2018)

Maailma on muuttunut jo olemassa olonsa alusta alkaen, vaikka ihmiset ja maan päällä olevat olennot eivät ole kyenneet näkemään sitä tietoisina luontokappaleina, joilla on olemassa ajan käsite, erilaisia teknologioita hallinnassan ja kyky dokumentoida todellisuutta, joka mahdollistaa tietojen vaihdon olevaisesta ja sen muutoksesta.

Muinaiset sivilisaatiot ja kulttuurit, jotka ovat jättäneet jälkeensä erilaisia rakenteita ja esineitä, suullisia ja kirjallisia kertomuksia, luovat sen kokonaiskuvan maailmasta, joka on syntynyt ihmisiä ja kansoja koskevan historiankirjoituksen avulla. Tämä tiedollinen ulottuvuus, joka sisältää myös vähemmän merkityksellisiä asioita ympäröivästä todellisuudesta, on ollut välttämätöntä nykyisen kokonaisvaltaisen maailmankuvan ja tietoisuuden rakentamiselle.

1200-luvulla syntynyt Mongolian valtakunta on ollut historian suurin imperiumi, joka ulottui yli 32 miljoonan neliökilometrin alueelle Aasiassa ja Euroopassa. Lähes puolet maapallon väestöstä asui sen alueella. Järjestelmä perustui ylivoimaiseen sotilasteknologiaan ja sodankäyntitaitoon verrattuna muihin kyseisen ajan valtiollisiin järjestelmiin. Lisäksi sen toiminta hyödytti yksittäisiä kansalaisia tukemalla kulttuurivaihtoa, innovaatioita sekä kaupan ja tavaroiden liikkumista rajojen yli ja oman alueen sisällä. 

Uskontoon ja kirkolliseen valtioon perustuvan järjestelmän loppuminen keskiajan lopussa merkitsi uuden kehitysvaiheen alkua maailmassa. Taiteiden renessanssi vapautti ihmiselle energiaa. Ajallinen suuntautuminen muuttui uudenlaiseksi todellisuudeksi, jossa oli myös tulevaisuus menneisyyteen suuntautuneen aikakäsityksen rinnalla.  Löytöretket ja tieteellisen ajattelun syntyminen fysiikan lakien oivaltamisen kautta oli alku todellisuuden hahmottamiselle nykytavalla.

Tuolla kehityksellä oli myös pimeä puolensa - alkoi siirtomaavaltaan perustuva politiikka. Johtavat eurooppalaiset valtiot alkoivat vahvemman oikeudella 1500-luvulta lähtien laajentaa taloudellista toimintaansa ja lainsäädäntöään koskemaan myös Euroopan ulkopuolisiin alueisiin. Aluksi nämä alueet olivat kaupankäyntiin liittyviä siirtokuntia. Myöhemmin ne muuttuivat siirtomaiksi, joissa oli voimassa siirtomaavallan lainsäädäntö ja hallinto. Tuona aikana Venäjän valtio laajeni samalla tavalla Siperiaan.

Siirtomaavallan kanssakäymisen erosi siitä tuhansia vuosia kestäneestä perinteestä, jolla ihmiset ja kansat olivat olleet yhteydessä toisiinsa tasavertaisuuden pohjalta. Siirtomaavalta päättyi suurimmassa osassa Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa 17. vuosisadan lopussa ja 1800-luvun alussa. Kuitenkin siirtomaavalta kasvoi 1800-luvun loppupuolella ja 20. vuosisadan alussa, kun se laajeni Afrikkaan, suureen osaan Aasia mannerta ja Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren saarille. Tuolloin myös Venäjä laajensi alueitaan Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa.

1800-luvun alussa järjestettiin Wienin konferenssi 1814 - 1815, jossa otettiin käyttöön uusia menettelytapoja ja käytäntöjä valtioiden väliseen kanssakäymiseen.  Tuon toiminnan pohjalta syntyi nykyajan diplomatia. Saman vuosisadan kuluessa syntyi kaksi filosofista koulukuntaa, joilla on ollut merkitystä valtiollisten instituutioiden kehityksessä maailmassa.  Näiden kahden näkemyksen mukaan kehitys ja asioiden uudistuminen tapahtuvat yhteiskunnassa joko alhaalta ylöspäin tai ylhäältä alas. Molemmat koulukunnat vannovat lähestymistapaansa demokratian nimissä. 

1800-luvun puolesta välistä lähtien kahden valtaideologian välinen valtataistelu päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen 1991. Ylhäältä alas tapahtuva uudistaminen sai väistyä. 1992 entisen Neuvostoltiion tasavalloista syntyneissä uusissa itsenäisissä valtioissa Uuden Vuoden puheet avattiin eri tavalla kuin niissä oli totuttu tekemään neuvostovuosina. Markkinatalousmaat halusivat auttaa Neuvostoliiton jälkeen syntyneitä itsenäisiä valtioita. Sen ne tekivätkin ilman syvällisempää filosofista ja sosioekonomista tilannearviota, joka olisi tarvittu. Yleinen käsitys länsimaiden keskuudessa oli ettei Neuvostoliitolla ei ollut mitään annettavaa länsimaille.    

Länsimaat halusivat korvata sosialismin omilla arvoillaan ja käytännöillään, vaikka siellä oli myös sellaista osaamista, jolle olisi käyttöä kenties vähemmän kehittyneissä maissa. Kenties ei  maissa, joissa on vallalla pitkälle kehittynyt yksityinen omistusoikeus.  Venäjällä ja Neuvostoliitolla on vahva matemaattinen ja luonnontieteellinen perinne, vaikka sitä hyödynnettiin vain hyvin kapealla valtion tarpeita palvelevalla osaamisalueella neuvostovuosina.   Sosialistinen tiedekäsitys esti valtiosta riippumattoman tieteellisen toiminnan ja innovaatioiden leviämisen länsimaihin verrattuna. Nykyisessä tilanteessa tuolle venäläisosaamiselle osaamiselle olisi käyttöä maailmalla, jos Venäjä ei omalla toiminnallaan muilla sektoreilla pilaa noita mahdollisuuksia.  

Rio de Janeiron 1992 konferenssista lähtien maailman kehitysyhteisö on suunnitellut koko maailmaa käsittäviä kehitysohjelmia. YK:n yhteistyön tarjoamissa puitteissa ympäristöä koskevat ohjelmat ovat asioita, joihin on ollut pakko puuttua. Sen lisäksi Rion konferenssiin liittyvässä kokonaisohjelmassa (Agenda 21) käsitellään  koko maailmaa koskettavia sosioekonomisia kysymyksiä kuten köyhyys. Lisäksi Agenda 21 jälkeen on luotu kaksi muuta yleismaailmallista ohjelmaa: Vuosituhat-tavoitteet (MDG) vuosiksi 2000-2014 ja vuonnan 2015 hyväksytty Agenda 2030m kestävän kehityksen tavoitteiden (SDGs) toteuttamiseksi.

Lisäksi on olemassa muita käynnissä olevia monenkeskisiä ja kahdenvälisiä ohjelmia maailmanlaajuisen yhteistyön eri osa-alueilla, mm. opetussektorin kehittäminen kansainvälisen yhteisön eri toimijoiden toimesta. 1990-luvun alusta lähtien nämä ohjelmat ovat rakentuneet  ylhäältä alaspäin johdettuun lähestymistapaan muutoksenhallinnassa. On myös olemassa lähestymistapoja, jotka uudistuksien yhteydessä perustuvat alhaalta ylöspäin tapahtuviin muutosprosesseihin ja ajatusmalleihin. Paljon on vielä tekemistä erityisesti koulutuksen sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisessa, jottei tietämisen tasoero kasvaisi köyhien ja rikkaiden maiden välillä. 

Maailman kehitysyhteisön ajatusmallit ja käytännöt vaativat virtaviivaistamisprosessia. Asiat tulisi liittää maailmanlaajuiseen evoluutioprosessiin myös sosioekonomisella alallaja hallintomekanismien kehittämisessä, ei pelkästään ympäristöasioissa. Yksi ensimmäisistä painopisteistä on palauttaa pienempien itsenäisten valtioiden luottamus muutoksen hallintamekanismiin ja läpinäkyvyyteen maailmanlaajuisesti. 1960 tapahtuneen perustamisensa jälkeen OECD:n kehitysapukomitea on saanut aikaan paljon toimintojen yhtenäistämisessä. Se ei estä muualta tulleiden uusien ajatusten käytöönottoa kehityksessä.

Samanaikaisesti koko muutoksenhallinta ja kehitys on yksikantaistunut. Se keskittyy liikaa hallitusten väliseen yhteistyöhön avustusohjelmien tavoitteiden ja mekanismien priorisoinnissa. Tuensaajamaiden ääni ei kuulu riittävästi prioriteettien asettamisessa.  Nykyinen kestävä kehitys ja Agenda 2030 ohjelman täytäntöönpano edellyttävät muutoksenhallinnan ja ohjelmallisten tavoitteiden yksinkertaistamista, klusterointia.  Myös tulevassa digitalisoinnissa tarvittavien asioiden huomioonottamisessa olisi käytettävä systeemiajattelun standardeja.  Maapallo on kaksinapainen.  Kehityskin on kaksinapaista.   

Häämarssi soi, kirkko on täynnä juhlaväkeä – mitään ei tapahdu. Miksi kukaan ei saata ovella yksinään seisovaa morsianta alttarin edessä odottavan sulhasen luokse? Voisiko kestävä kehitys ja vanhoista rooleista irtipääsy yhdistää ihmisiä ja kansakuntia uudella tavalla? 

Lisäys tekstiin:

Yllä oleva teksti on viimeinen Asumer Oy:n julkinen arviointi globaalisen muutoksen/kestävän kehityksen arviointiohjelmassa, joka alkoi 2015.  Tekstissä on yksilöity kahdeksan osa-aluetta, jotka ovat ongelmallisia Agenda 2030 for SDGs ohjelmassa: 

  1. Agenda 2030 for SDGs ei ole riittävästi sidottu maailman poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen.Se on irrallaan maailman kehityksen suurista askeleista, jotka vaikuttavat edelleenkin asioihin ja tarjoavat aineksia nykytilanteen uudelleen arviointiin.

  2. Teollisuusmaiden muutoksenhallinta ja sen menetelmästandardit eroavat YK:n ja maailman kehitysyhteisön (IFI) käyttämistä lähestymistavoista, johtamisesta ja muutoksen hallinnasta erityisesti tietotekniikan ja digitalisoinnissa 1900-luvun jälkipuoliskolla.

  3. Maailman kehitysyhteisön vetämissä ja rahoittamissa ICT-/Internet- sekä digitalisointi- ja ohjelmissa tavoitteet syntyvät loppukäyttäjien ja tilastointitarpeiden tyydyttämisestä, kun taas teollisuusmaissa tiedonhallinta on keskeisin tavoite.

  4. Tästä erilaisesta tietotekniikkahankkeiden tavoiteasettelusta johtuen molempien suurten tietotekniikan koulukuntien käytännöt ja menetelmästandardit ja järjestelmien arkkitehtuuri ja yhteensopivuus ovat vielä ratkaisematta.

  5. Ratkaisun löytämisellä tähän asiaan on olemassa kiire, koska SDG-ohjelmaan osallistuvat pienemmät maat joutuvat ratkaisemaan mille arkkitehtuurille ja ICT-alustalle ne tulevat rakentamaan kehityksensä ja digitalisointiohjelmansa.

  6. Kunkin SDG-ohjelmaan osallistuvan maan on tehtävä valintansa millaisen rahoituksen, johtamisfilosofian, tietotekniikka-arkkitehtuurin ja alustan perustalle he rakentavat maansa kehityksen.

  7. Joissakin maissa tietoteknisen infrastruktuurin/ yhteensopivuuden aikaansaamiseksi on luotu ”interoperability” lähestymistapa.Kunkin maan tulisi voida valita keinot millä tavalla ne toteuttavat tietotekniikan yhteensopivuuden maassaan.

  8. Agenda 2030 for SDGs 17 tavoitteensa ja 169 osatavoitteensa kanssa liian laaja hallittavaksi nykyisellä hallintomekanismilla – se olisi jaettava kolmeen sisältö- ja yhteen menetelmäklusteriin ohjelman käytännön toteutuksessa.

Asumer Oy etsii yhteistyökumppaneita ja rahoitusta ammatillisen yksilöintipaperin tekemiseen. Se voitaisiin toimittaa SDG-ohjelmasta vastaavalle YK:n elimelle.  Selvitystyön yhteydessä arvioitaisiin myös mahdollisuudet perustaa uusi hallituksista riippumaton kestävän kehityksen arviointipaneeli, joka kehittäisi uusia näkökulmia kestävän kehityksen tulevaan suunnitteluun ja toteutukseen. 

Asumer Oy:n yhteystiedot ohessa.


© Asumer Oy, 2018, Kaikki oikeudet pidätetään


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
18.11.2018 Kestävä kehitys laajemmassa perspektiivissä (päivitetty versio) Lisää >>
14.10.2018 Suomen peruskoulu-uudistuksen tausta ja menestystekijät Lisää >>
24.08.2018 Globaalisen muutoksenhallinnan menetelmistä Lisää >>
23.07.2018 Kahden presidentin tapaaminen 2018 Helsgissä Lisää >>
07.06.2018 Henkilötietojen suojauksesta EU:n avustustoiminnoissa Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2018 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy