Globaalisen muutoksenhallinnan menetelmistä   (Julkaistu: 24.08.2018)

Todellisuus avautuu ihmismielessä. Mieli jäsentyy meitä ympäröivän gravitaatiokentän mukaan, jossa on kolme lineaarisessa suhteessa olevaa aikaulottuvuutta: menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus.   Lineaarisuus toteutuu, jos menneisyys on ennen nykyhetkeä ja tulevaisuus nykyhetken jälkeen.  Avaruuden moniulotteisessa gravitaatiokentässä, aikakäsitys voi olla muutakin kuin lineaarinen.

Todellisuus ja sen kuvaus ovat tarkentuneet tietoisuuden, mittaamisen ja erilaisten arviointien avulla. Myös havainnoijan erot käsittelykapasiteetissä luovat eroja todellisuuskäsityksiin. Ajattelun normatiiviseen perustaan kuuluvat asiat, kuten käsitys ihmisoikeuksista, on kodifioitu YK:ssa vuonna 1948 hyväksytyssä ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.  Kansainväliset julistukset/sopimukset yhdessä territoriaalisten valtiollisten normien (lait ja valtakunnalliset sopimukset) muodostavat perustan maalliselle vallankäytölle.        

Maallista normistoa edeltävässä uskontojen ja kirkkovaltion luomassa maailmanjärjestyksissä, ihmisten oikeudet ja velvollisuudet määritellään jumalallisissa ilmoituksissa.  Ihmisen noudattaa näitä säännöksiä jumalallisen yhteyden säilyttämiseksi.  Yhteisön todellisuus koostuu jumalallisesta ilmoituksesta ja materiaalisista muutoksista ympäristössä.  Uskontoon perustuvissa järjestelmissä jumalalliset ilmoitukset edustavat korkeampaa moraalia kuin samanaikaiset maallisen vallan normit.  

Yhteisöllisyyden käsitteen synty

Yhteisöllisyys on ihmisen tietoisuuden ulottuvuus, jolla ihminen määrittää ja hallitsee suhdettaan ympärillä oleviin asioihin. Maailma voidaan nähdä joko lain ja järjestyksen toteuttajana tai elävänä kollektiivisena organismina.  Yhteiskunta/yhteisö toimii kahden elintoimintoja ylläpitävän prosessin avulla. Nämä prosessit muodostuvat kahdesta prosessista.  Elävässä organismissa on energiaa ja ravinteita jakava/kuljettava verenkiertojärjestelmä sekä nesteitä ja kuona-aineita kuljettava lymfakierto. Prosessit toimivat yhdessä ja erikseen elämän ylläpitämiseksi.    

Kun renessanssin, löytöretkien ja suurten keksintöjen seurauksena Euroopassa alkoi kehittyä uudenlainen maallisen vallan järjestelmä, se perustui kahteen siihenastiseen valtamekanismiin: jumalallista ilmoitusta muistuttava maallinen ”laillisuusperiaate”, jonka sisällön loivat joko absolutistiset johtajat asevoimien kanssa tai asteittain kehittyneet kansaa ja sen intressejä edustavat edustukselliset laitokset territoriaalisuusperiaatteen mukaisesti.    

Yhteisöllisyyden varhainen kehitys

1800-luvun dialogisen ajattelun myötä, myös yhteisöllisuusajattelu alkoi saada uusia elementtejä. Sata vuotta myöhemmin 1900-luvun loppupuolella tieteellisen ajattelun harppaukset bio- ja luonnontieteissä synnyttivät ekologisen ajattelun osaksi yhteisöllisyyttä.  Valistuksesta liikkeelle lähtenyt kehitys ja perustuslaillisuus legitimoi kahdentyyppisiä valtioita. Syntyi alhaalta ylöspäin ohjautuvia demokratioita ja ylhäältä alaspäin ohjautuvia itseään demokraattisiksi nimittäviä valtioita. Yhteisölliyyskäsitykset poikkesivat suuresti toisistaan näissä perustyypeissä. 

Vasta 1960-luvulla ”länsimaissa” maissa syntyi ajattelua ja yhteiskunnallisia liikkeitä (vihreät), jotka tiedostivat kansalaisyhteiskunnan/lymfakierron tärkeyden ihmiskunnan ja globaalisen ympäristömuutoksen hallinnassa. Tämä kehitys sai legitimiteettinsä 1992 pidetyssä YK:n järjestämässä Rio de Janeiron ympäristökokouksessa. Se käynnisti YK:n ja valtioiden välisen ympäristöasioiden kehityksen, jossa tänä päivänä on mukana sekä laillisuusperiaateulottuvuus että elävään organismiin perustuva ulottuvuus, joka paremmin tunnetaan kestävänä kehityksenä.     

Agenda 2030 kestävässä kehityksessä    

Nykyinen ohjelma (Agenda 2030) ja sitä edeltävä YK:n vuosituhattavoitteet (2000) heijastavat pääasiassa johtavien teollisuusmaiden valtiollisten asiantuntijoiden käsityksiä kestävästä kehityksestä/globaalisesta muutoksesta. Se yksilöi ja luetteloi köyhyyden poistamiseen ja muiden kestävään kehitykseen liittyvät kysymykset, jotka olisi hallittava maapallolla elämän jatkumisen turvaamiseksi. Ongelmien tunnistaminen on tapahtunut deduktiivisesti ylhäältä alaspäin seuraten ”kirkkovaltion” mallia ja G2G lähestymistapaa elävä organismi -kehikon kustannuksella.

Mitä nykyisellä kestävän kehityksen konseptilla yritetään hallita. Agenda 2030 ohjelma koostuu 17 tavoitteesta ja 169 osatavoitteesta.  Miksi ympäristöasioita ei ole nostettu omaksi pääryhmäkseen kestävän kehityksen kannalta. Onhan ympäristö globaalisessa järjestelmässä sama kuin lymfakierto elävässä organismissa? Tavoitelista on liian pitkä, sitä on lyhennettävä ja tavoitteet priorisoitava. Kuka hallitsee nykyisen kokonaisuuden? Julisteelliset tavoitteet syrjäyttävät konkreettisten ongelmien yksilöinnin ja priorisoinnin kaikkien ymmärtämällä tavalla.     

Ajatusmallien muotoutuminen maailmansodissa

Toinen maailmansota on esimerkki valtiollisten instituutioiden voimankäytön maksimoinnista toisia yhteisöjä kohtaan.  Valtiokeskeisyys yhteisöllisyydessä toimi elävän organismiajattelun vastaisesti verenkiertoa vahvistamalla toisen yhtä olennaisen nestekiertoprosessin kustannuksella. Seuraukset olivat kohtalokkaat koko maapallolle. Ihmisen elintoiminnoissa verenkierto on olennainen asia kokonaisuuden kannalta. Samoin yhteiskunta ja yhteisöllisyys ovat paljon muutakin kuin valtio ja julkinen valta.  

Toisen maailmansodan aikana ihmiset elivät poikkeuksellisen vaikeissa olosuhteissa, mikä synnytti luovaa ajattelua ja asioiden näkemistä uudella tavalla.  Nuo olosuhteet kiinnittävät ihmisten huomiota asioiden toimivuuteen ja funktionaalisuuteen.  Lait, laillisuusperiaate ja niille perustuva yhteisöllinen päätöksarvoihin perustuva tavoitteenasettelu ei ollut ensisijaista.   Pienistä asioista alkoi syntyä uudenlaisia kokonaisuuksia, jotka toimivat tehokkaammin kuin ylhäältä alas tulevat käskytysmallit monilla yhteisöllisyyden osa-alueilla.   

Tietotekniikan synty ja leviäminen  

Historiaa ja tulevaisuutta koskevissa tarkasteluissa todellisuuden kuvaaminen on yksinkertaisempaa kuin ”tässä ja nyt”.  Kaikki arvoarvostelmat ja ikävät päätöksentekoon vaikuttavat asiat voidaan jättää tarkastelusta pois. Erona on se, että menneisyyden ja tulevaisuuden asiat hahmotetaan ja kuvataan prosesseina.  Kuvaaminen keskittyy prosesseina olevien asioiden toiminnallisuuteen, syntyviin tuloksiin ja asioiden keskinäisiin riippuvuuksiin.  Toimintaprosessien kuvaaminen on välttämätöntä kokonaisuuden ymmärtämisen ja hallitsemisen kannalta.      

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen systeemiajattelu levisi myös siviilielämään.  Systeemiajattelua ja automaattista tietojenkäsittelyä (atk) alettiin länsimaissa hyödyntää sekä liike-elämän että hallinnon rutiineissa.  Sosialistisissa maissa tietotekniikka ja systeemiajattelu olivat keskushallinon ja suunnittelun työkaluja, jotka vahvistivat lakiin perustuvaan valtion olemassaolon oiketusta. käytännössä. Myös länsimainen systeemiajattelu sisälsi lakiulottuvuuden osana sen toiminnallista analyysiä. Systeemiajattelu ja sen avulla toteutettu ohjaus integroi asiat elävän organismin tarjoaman kokonaisuuden mukaisesti.  
 

 

Systeemiajattelua tarvitaan prosessien kuvaamisessa

Systeemiajattelussa ja tietojenkäsittelyn automatisoinnissa tehdään ero ohjattavan ja ohjaavan prosessin välillä. Ohjattava prosessi ja sen tavoitteet on kyettävä kuvaamaan toiminnallisesti ennen sen ohjaamisen automatisointia.  Ilman tätä vaatimusta automatisoinnista ja/tai digitalisoinnista, kuten sitä nykyään kutsutaan, ei tule mitään samalla lailla kuin pelkästään tavoitteita asettamalla ei synny tuloksia ilman asianmukaista toimintapolitiikkaa ja keinoja niiden saavuttamiseksi.

Nykyinen kestävän kehityksen ohjelma ei ole sopusoinnussa ihmiskunnan tiedollisen historian ja muutoksenhallinnan kehityksen kanssa.  Se ei kuvaa riittävästi ongelmia toiminnallisella tasolla. Se esittää julistuksenomaisesti erilaisia globaalisia tavoitteita, jotka ovat asymmetriassa alemman tason toimijoiden ja ihmisten tavoitteiden kanssa. Missä on globaalisten ohjelmien kokonaisuutta kuvaava standardi, josta voidaan johtaa ja johon voidaan suhteuttaa Agenda 2030 tavoitteet ja osatavoitteet sekä ylhäältä että alhaalta päin niitä toteutettaessa. Kansainvälisten järjestöjen PCM/LFA – menetelmä ja standardi ei perustu systeemiajatteluun.        

Rakenteet globaalisessa kehityksessä

Rio de Janeiron 1992 ympäristökokouksen jälkeen YK:n MDG 2000 ohjelma oli ihmiskunnan ensimmäinen yritys tehdä globaalinen ohjelma elämän jatkuvuuden turvaamisesta ja köyhyyden poistamiseksi maapallolta. Jos köyhyys- ja ympäristöongelmien syitä ei tiedosteta sellaisina kuin ne ovat olleet suurimmalle osalle kansainvälistä yhteisöä, ei ole syytä odottaa ”suurta harppausta” asioiden tiedostamisessa ja korjautumisessa, vaikka YK ja G2G-yhteisö järjestäsi toinen toistaan hienompia ja näyttävämpiä kansainvälisiä kokouksia.   

Perustuslakipohjaiset valtiot ja laillisuusperiaate luovat perustan kansainväliselle yhteistyölle globaalisten ongelmien ratkaisemisessa.  Toisen perustan muodostaa aiemmin tuntemattomat maapalloomme/gravitaatiokenttään liittyvät asiat, mikäli niillä on merkitystä ja vaikutusta elämäämme ja ympäristömme liittyviin asioihin. Tarvitaan ympäröivän maailman ja lähiavaruuden kuin myös muidenkin ulkopuolisten asioiden huomioimista, kun gravitaatiokenttää ja aikaan sidottua todellisuutta halutaan kuvata yhteismitallisesti. 

Tietoon liittyvä saaste  

Tiedon merkityksen korostaminen yhteisöllisyydessä on 2000-luvulla karannut käsistä samalla lailla kuin valtiovallan roolin korostaminen 1800-luvun teoreettisfilosofisessa keskustelussa yhteiskunnallisten utopioiden yhteydessä. Vielä seuraavalla vuosisadalla ihmisen sosiaalisuuteen uskottiin ja tehtiin pienimuotoisia kokeiluja ja perustettiin sosialistisia valtioita eri puolille maapalloa. Nykyisin sosialistiseen valtion uskovien joukko on hyvin pieni. Internetin ja sosiaalisen media aikana tiedon merkitys on korostunut. Kaikkialla vaaditaan digitalisointia ja ihmisten verkostoitumista.  Tiedon oikeellisuuden varmistaminen ei ole suurelle joukolle tärkeä asia.    

Globaalinen kehitys karkaa käsistä, jos ympärillä olevien prosessien kuvauksessa luovutaan tiedon sisällöllisestä oikeellisuusvaatimuksesta. Sosiaalinen media ei ole media sanan perinteisessä merkityksessä. Sosiaalinen media ei pidä tiedon oikeellisuutta ja luotettavuutta keskeisimpänä ohjeenaan tavanomaiseen mediaan verrattuna. Sosiaalinen media on liiketoimintaa, joka perustuu asymmetrisiin ja läpinäkymättömiin sopimussuhteisiin mediassa toimivien osapuolten välillä.  Miksi valtiot käyttävät sosiaalista mediaa, kun niiden ensisijainen tehtävä on oikeudenmukaisuuden valvonta eikä sen lisääminen.
 

Kestävän kehityksen luotettavuus   

Kestävän kehityksen ohjelmissa on myös muita tietoon ja sen luotettavuuteen liittyviä riskejä.  Nämä riskit liittyvät ohjelmien tekemiseen ja täytäntöönpanoon.  Globaalinen muutoksenhallinta on yksi vaativimmista prosesseista mitä maapallo on päällään kantanut.  Omaavatko ohjelmien laatijat tarvittavan ymmärryksen ja sosiaalisen lukutaidon kestävästä kehityksestä? Hallitsevatko SDG-ohjelman laatijat, täytäntöön panijat ja kohdemaatkokonaisuuden sillä tasolla, että he hallitsevat ohjelmiin liittyvät asiakokonaisuudet, joka on jotakin muuta kuin avainsanaosaamisena asiaan liittyvässä viestinnässä kehitystä tekevän ja tukevan yhteisön sisällä.   

Asiantuntijoiden ja vastaanottajien osaamisen arviointi kestävässä kehityksessä on ongelmallista.  Nykyisin käytössä olevat menetelmät eivät ole luotettavia, koska tiedon oikeellisuusvaatimuksia koskevat säännökset eivät täytä yleisiä oikeellisuusvaatimuksia. Valitusmenettelyt haku- ja valintatilanteissa eivät yksinkertaisesti toimi. EU GDPR astui voimaan toukokuussa 2018 yrittäen korjata henkilötietojen luotettavuutta ilman EU:n omien valvontaviranomaisten tietojen oikeellisuusvaatimusvelvoitetta.  Oikeutta itselleen hakevat henkilöt tulevat leimatuiksi ja oikeudettomiksi epäasiantuntijoiksi avun tarjoajien sisäisissä valvontamekanismeissa. 

Kuinka tehostaa asioita nykyjärjestelmässä?

Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat kaksi universaalia johtamiseen liittyvää periaatetta, jotka on kirjattu lähes kaikkien valtioiden peruslaeissa ja avustusohjelmien peruskirjoissa.  Milloin kestävän kehityksen ohjelmista vastaavat instituutiot ovat vaihtaneet ajatuksia ja avanneet dialogin kehitysyhteisön ulkopuolelta tulleista ajatuksista ja palautteesta. Toimiva kestävän kehityksen vuorovaikutusjärjestelmä on olemassa paperilla, kuten itse globaaliset ohjelmat, mutta niitä ei voi haistaa, maistaa tai käsin kosketella kuten kansainvälisessä liike-elämässä.      

Globaalista muutoksenhallintaa ei tarvitse keksiä uudestaan. On vain avattava silmät.  Ihminen hankkii yli 92 prosenttia ulkopuolisesta maailmasta näköaistinsa avulla. 92-prosentin sääntö ei toimi, jos ihmisen ei hallitse mielensä valikointiprosessia.  Muutostarve syntyy terveessä mielessä. Muutosta varten tehdään tilanneanalyysi, jossa ongelma yksilöidään ja muotoillaan ratkaisun löytymistä varten.  Ongelma ratkaistaan ja arvioidaan tulokset muutoksen hallinnan näkökulmasta. Jos tarvetta, toistetaan lähestymistapa. Opitaan itsekin lisää, tehdään tilaa uusien ongelmien hahmottamiseksi ja ratkaisemiseksi. 

 

© Heikki K. Auvinen, 2018, Kaikki oikeudet pidätetään.


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
18.11.2018 Kestävä kehitys laajemmassa perspektiivissä (päivitetty versio) Lisää >>
14.10.2018 Suomen peruskoulu-uudistuksen tausta ja menestystekijät Lisää >>
24.08.2018 Globaalisen muutoksenhallinnan menetelmistä Lisää >>
23.07.2018 Kahden presidentin tapaaminen 2018 Helsgissä Lisää >>
07.06.2018 Henkilötietojen suojauksesta EU:n avustustoiminnoissa Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2018 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy