Kahden presidentin tapaaminen 2018 Helsgissä   (Julkaistu: 23.07.2018)

Lähtökohtatilanne

Materiaalinen hyvinvointi on lisääntynyt maailmassa. Sen epätasaisen jakaantumisen tiedetään olevan syy sotien ja muiden konfliktien syntymiseen. Globaalinen ajattelu ja kansainvälinen yhteistyö ovat mekanismi, joilla pyritään näiden kriisien hallintaan. Hallinnassa taas edellytetään yhteistyöhön osallistuvien yhdenvertaisuutta ja sisäistä eheyttä.   

Viimeisten vuosikymmenien aikana kansainvälisen yhteistyö on laajentunut valtioiden välisestä toiminnasta lisääntyneeseen vuorovaikutukseen yhteiskunnallisten toimijoiden välillä, jolloin todellisuus hahmotetaan eri tavalla kuin valtioiden välisessä yhteistyössä. Tietotekniikka ja Internet tarjoavat välineet tähän vuorovaikutukseen.  Muutos on synnyttänyt uusia vaatimuksia tiedolle ja sen luotettavuudelle.   

Wienin kongressin perintö

Wienissä 1814 - 1815 pidetty kongressi oli ensimmäinen kansainvälinen järjestely sodan ja rauhan asioista sopimiseksi ilman aseita. Se loi perustan vuorovaikutusmekanismeille, joissa valtiot aiemman valmistelutyön pohjalta etsivät vis-a-vis tilanteessa kansainvälisesti tunnistettuihin ja muotoiltuihin  ongelmiin.  

Monenkeskisten tapaamisten rinnalla on jatkunut myös kahdenvälisten neuvottelujen mekanismi, joka on tehokkaampi tapa löytää ratkaisuja ongelmiin kahdenkeskisen vuoropuhelun avulla. Monenkeskisissä tapaamisissa jo esityslistojen valmistelu voi olla vaikeaa, koska asioihin liittyvät näkökannat saattavat erota yhteisen nimittäjän puuttumisen takia jo pelkästään kielellisistä syistä.

Helsingin huippukokous 2018

Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaaminen oli poikkeus kansainvälisistä käytännöistä valmistelujen, tiedon luotettavuuden ja toimintojen läpinäkyvyyden suhteen. Varmastakin sille oli olemassa perustelunsa.  Tämä poikkeaminen kansainvälisistä käytännöistä on asia, jonka suhteen päätöksen tekevät yksinomaan neuvotteluosapuolet.

Kummankin maan johtajat ovat ensisijaisesti vastuussa omalle kannattajakunnalleen kotimaassaan. Yhdysvallat on koko historiansa aikana korostanut avoimuutta julkisten asioiden hoidossa, kun taas Venäjä on lyhyen ”Glasnost-kauden” jälkeen palannut entisen Neuvostoliiton tiedotuskäytäntöihin sekä keskusjohtoisuuteen liittyvään tiedotusvälineiden ja myös sosiaalisen median valvontaan.

Yhdysvaltojen perintö maailmalle

Yli 200-vuotisen historiansa aikana Yhdysvallat on kohonnut maailman johtavaksi valtioksi ja vaikuttajaksi maailmassa. Tämä perustuu maan perustuslaista. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus annettiin 1776. Itsenäisyysjulistusta seurasi perustuslakiprosessi, jonka tuloksena monien vaiheiden jälkeen 1787 Philadelphiassa hyväksyttiin maailman ensimmäinen perustuslaki, joka määrittelee valtion ja yksilöiden väliset oikeudet ja velvollisuudet.     

Perustuslaki määrittelee yhteiskunnan institutionaaliset rakenteet, päätöksenteon sodan ja rauhan kysymyksissä sekä kuinka hoidetaan suhteet muihin valtioihin ja kansainvälisiin toimijoihin. Perustuslaki luo puitteet vapaalle yritteliäisyydelle, jota valtiovalta ei saa rajoittaa vaikka sääteleekin pitkälti tätä toimintaa. Opetusjärjestelmän ja sen sisältöjen määrittäminen ei ole liittovaltion tehtävä.  Osavaltiot, kansalaisyhteiskunta ja elinkeinoelämä ovat opetuksen, tutkimuksen ja tietoyhteiskunnan toimintojen taustalla ja niiden tavoitteiden asettajia.    

Yhdysvallat on historiansa aikana läpikäynyt ”yliopistonsa” sodan ja rauhan kysymyksissä.  Sodan julistamista presidentti ei voi tehdä ilman Kongressin päätöstä, vaikka voikin käyttää sotilaallista voimaa ongelmien ratkaisuun maailmalla. Sotilaallisen teknologian ja suuren sotilasbudjetin avulla maalle on muodostunut de-facto ”sotilaspoliisin” rooli maailman kriisien hallinnassa.  Moni maailman valtioista ei hyväksy sitä.   

Kansainvälisessä politiikassa Yhdysvalloilla on myös omat velvoitteensa.  Toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa, jossa Kansainliiton tilalle oli saatava uusi maailmanjärjestö (YK), Yhdysvaltojen rooli oli merkittävä. Se näkyi jo sodan aikana ja erityisesti San Franciscon konferenssissa 1945, jossa laadittiin YK:n peruskirja ja sovittiin järjestön kustannusten jaosta. Samoin Pohjois-Atlantin liiton perustamisasiakirja ”Washington Treaty 1948”, tehtiin tavalla, jossa Yhdysvallat voimakkaasti vaikutti sen sisältöön. 

Venäjän perintö maailmalle

Venäläinen historiankirjoitus poikkeaa maailman muiden maiden historiankirjoituksesta. Se ei ole välttämättä ole yhtäpitävää muiden lähteiden ja näkemysten kanssa, joita on kirjoitettu maan historiasta.  Venäläinen historiankirjoitus ei ole symmetriassa todellisuuden kanssa.  Asymmetrinen historiakirjoitus on yksi tapa kuvata menneisyyttä. Se ei kuitenkaan tarjoa lähtökohtia, joiden avulla saadaan aikaan keskinäiseen kunnioitukseen perustuva suhde muihin kansakuntiin ja muuhun maailmaan. Vieläkin Venäjä oli pinta-alaltaan ja luonnonvaroiltaan maailman suurin valtio. Sillä oli ja on edelleenkin Pietari Suuren ajoista liikkeelle lähteneen matemaattisluonnontieteellisen kehityksen osaamisresurssit.  

Nykyisen Venäjän opetusjärjestelmä, tiede ja tekniikka sekä innovaatioprosessit eroavat EU-maiden ja uuden maailman perinteestä, joka korostaa yksilön tasavertaisia mahdollisuuksia oppimisen ja yhteiskunnallisen menestymisen maailmassa. Kiovan Venäjällä myös tytöillä oli mahdollisuus koulun käymiseen jo 1100-luvulla. Venäjän oma käsitys on, että Moskova ja Venäjän ortodoksinen kirkko on Rooman valtakunnan, Bysantin perinteiden ja kristillisen oikeaoppisuuden jatkaja Euroopassa. Muun maailman historiankäsitys eroaa tässä suhteessa venäläisestä todellisuudesta.

Venäläinen maallisen vallan kehitys alkaa 1200-luvulta, jolloin Aleksanteri Nevsky voitti maahan tunkeutuneet ristiretkeläiset Peippisjärven jäällä.  Novgorod tasavalta liittoutui mongolien kanssa,
jolloin nykyisen Venäjän valtiollinen ja institutionaalinen kehitys lähti liikkeelle, vaikka aikaa edelleenkin kuvataan mongoli-ikeen aikakautena. Venäläiset kävivät oman itsenäisyystaistelunsa mongolivaltaa vastaan ja Moskovan Kremlistä muodostui uusi venäläisyyden keskus 1400-luvulta lähtien.  Romanovin hallitsijasuvun aikana Venäjän hallinto siirtyi 1700-luvun alussa Pietariin, kunnes neuvostoajoista lähtien se on ollut jälleen Moskovassa.  

Pietarin avoin ikkuna Eurooppaan ei ollut riittävä sisäiselle uudistumiselle.  Sen sijaan 1800-luvun marxilaiset aatevirtaukset saivat jalansijaa Venäjällä.  Vuosina 1917-1921 maassa oli sisällissota, jonka seurauksena syntyi Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto (1921-1991). SNTL muodostui 15 Venäjän keisarikuntaan kuuluneista valtioista/alueista. Neuvostoliitto lakkautettiin maan presidentin päätöksellä 25.12.1991. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä kehityksessä (1992 - 2000) tapahtui asioita, jotka avoimuuden lisääntymisen yhteydessä kaipaavat uudelleenarviointia ja keskustelua sen mahdollista korjaustoimenpiteistä kaikkien siihen toimintaan osallistuneiden kesken. 

Suurvaltojen erot ja yhtäläisyydet

Yhdysvallat ja Venäjä eroavat suuresti toisistaan keskeisten arvojen ja toiminnallisuutensa perusteella.  Niin myös maiden presidentit. Ensimmäinen merkittävä eroavuus yhteiskunnallisessa todellisuudessa liittyy aikakäsitykseen.  Siinä missä Yhdysvaltain kansalaiset elävät ”tässä ja nyt” -todellisuudessa, venäläiset elävät eri tavalla painottuvassa aikatodellisuudessa.  Koko olemassaolonsa ajan 1200-luvulta lähtien venäläisen yhteiskunnan aikatodellisuus painottuu menneisyyteen. Neuvostovuosina maan yhteiskunnallinen todellisuus sai tulevaisuuden ulottuvuuden - menneisyys ja tulevaisuus olivat silloin ihmisille tärkeämpiä asioita kuin tämä hetki.   

Toinen asia, missä nämä kaksi valtiorakennetta eroavat toisistaan liittyy ”yhdenmukaisuuden paineeseen”.
Vuosisatojen kuluessa Venäjän valtio on muodostunut yli sadasta erilaisesta etnisestä ryhmästä, joilla on oma yhteisöllinen historiansa ja oma kielensä.  Sekä varhaisemman historian että teollistumisen ajan Venäjän alueen eri kansallisuuksien integraatio perustui isovenäläisten johtajuuteen alueella vähemmistöjen keskuudessa 1400-luvulta lähtien Moskovan johdolla. Yhdysvaltain syntyhistoria ja kehittyminen johtavaksi valtioksi on tapahtunut sekä maahanmuuton/siirtolaisuuden että uudenlaisen valtiollisen ajattelun seurauksena.  

Yhtäläisyytenä voidaan mainita molempien suurvaltojen johtajien taipumus voimapolitiikan käyttämiseen sisäisissä asioissa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Molemmat valtiot ovat ydinasevaltoja, joissa tiedetään sekä ydinaseiden tuhovoima että niiden käytön mahdottomuus kansainvälisissä kriiseissä. Yhdysvaltojen presidentin Barak Obaman käynti Hiroshimassa pommin vuosipäivänä on merkittävä ele/anteeksipyyntö pommin pudottajavaltion puolesta pudotuskohteen ihmisille.  Tällainen viesti sodan mielettömyydestä on vahvan johtajuuden merkki.     

Erilaisia lähestymistapoja  

Ongelmanratkaisussa ja johtamisessa on omat vaiheittaiset koordinointimekanisminsa.  Heinäkuun 16 päivän 2018 huippukokous Helsingissä oli koordinointimekanismin ensimmäiseen vaiheeseen liittyvä tapaaminen presidenttien välillä. Ongelmat täytyy ensin yksilöidä ja muotoilla, jotta voidaan löytää yhteinen kieli niiden ratkaisemiseksi. Tuon vaiheen jälkeen muista asioista voidaan helposti sopia.

Ongelman Helsingin presidenttien tapaamisessa muodosti molempien osanottajien voimakas intressi jonkinlaisen ratkaisun löytämiseen nimenomaisesti henkilökohtaisella tasolla. Molempien presidenttien tapa hoitaa maansa johtamista poikkeaa normaalista laillisuusperiaatteen noudattamisesta, kun nämä toimivat valtionpäämiehinä valtioidensa asioiden hoitamisessa. 

Suurvaltasuhteita ei hoideta lähtemällä liikkeelle henkilökohtaisesta intressistä, vaikka se onkin välttämätön edellytys institutionaalisten asioiden hoitamiselle.  Helsingissä lähes kaikki tapaamiseen liittyvät asiat toimivat kulisseina ulkoiselle näkymiselle sisällön kustannuksella. Jos Wienin kongressia kutsuttiin ”tanssivaksi kongressiksi”, Helsingin tapaamista voitaisiin kutsua ”näkyväksi tapaamiseksi”. 

Kummallakaan osapuolella ei ollut yksityiskohtaisesti valmisteltua julkista agendaa suhteutettuna laajempaan kahdenväliseen ja monenkeskiseen kontekstiin, kuten esimerkiksi globaaliseen kestävän kehityksen ohjelmaan (SDG). Yhdysvaltojen, Venäjän ja muiden maiden valtionpäämiehet ovat olleet tekemässä globaalisen kehityksen ohjelmia ja aloitteita. Yhdysvaltain presidentti ottaa twiittiensa avulla kantaa kaikenlaisissa asioissa. Twiitit lisääntyvät sosiaalisessa mediassa kuin muovijäte valtamerissä.   Presidenttitasoisten henkilöiden pitäisi osata puhua myös vaikenemalla.

Myös Venäjä on perustuslakinsa mukaan perustuslaillinen demokratia.  Tosin sen ohjaava vaikutus Venäjän presidentin päätöksiin on hyvin kyseenalainen verrattuna Yhdysvaltojen Philadelphiassa 1787 hyväksyttyyn perustuslakiin, joka on ollut pohjana myöhemmin eurooppalaisille perustuslakipohjaisille valtiosäännöille, joka oli kiellettyjen ”kirjojen” joukossa Venäjällä 1800-luvulla, kuin myös Neuvostoliiton aikana ilman todellista täytäntöönpanoa.

Laillisuusperiaate ja perustuslain toimivuus eri maiden sisäisissä ja kansainvälisissä toiminnoissa on kaiken yhteiskunnallisen toiminnan lähtökohta ja välttämätön ehto. Siksi on tärkeää, että myös näitä vanhoja periaatteita ja nykyisen toiminnan lähtökohtia tarkastellaan uusista näkökulmista.  Vaikka näin asioiden sanotaan olevan, se ei estä tarkastelemasta tapahtuneita asioita uusilla kriteereillä.      

Neuvostoliiton sisäiset muutokset

Kylmän sodan aikana asiat olivat molemmin puolin ennustettavissa, minkä toivottiin lisääntyvän 1975 Etykin jälkeisessä maailmassa.  Neuvostoliiton Afganistanin miehitys toimi laukaisimena tiukemmille kaksoiskäyttöteknologian vientirajoituksille Neuvostoliitoon ja Varsovan liiton maihin 1979 alkaen.  Vientilupia ei käsitelty useampaan vuoteen, minkä jälkeen palattiin varovasti 1970-luvun lopun käytäntöön, jossa vientilupia alettiin jälleen myöntää jyrkän pakotepolitiikan asemesta.      

1960-luvulla teollistuneissa maissa alkanut liikkeenjohdon ja tietojenkäsittelyjärjestelmien käyttöönotto, joka toi läntisille maille suhteellisen edun kilpailtaessa Neuvostoliiton ja CMEA-maiden keskusjohtoisen suunnitelmatalouden kanssa.  Jo 1980-luvulla Neuvostoliitossa alettiin tiedostaa yhteiskuntaa vaivaavat ongelmat ja hitaan teknologisen kehityksen seuraamukset kansantaloudelle. Vuosikymmenen puolenvälin jälkeen alettiin vaatia talousreformeja ja uudenlaista toimintaympäristöä Neuvostoliiton yrityssektorille. 

1980-luvun toinen puolisko oli neuvostojärjestelmän muutoksen ja uudistumisen kultaista aikaa.   Syksyllä 1987 lopetettiin tavanomaisten kaupallisten tietokonelaitteiden ja ohjelmistojen vientiin liittyvät erityislupamenettelyt.  Neuvostoliittoon alettiin saada kaupallista tietokoneteknologiaa yleislisenssillä kuten Länsi-Euroopan maissa.  Rajoitukset poistettiin, koska CoCom-rajoitusten ns. Foreign Availability pykälän perusteella Neuvostoliitto omasi vastaavan teknologian, jota sai myös muualta kolmansien osapuolten lähteistä. Enää ei ollut perusteita kaupan rajoituksille.

1980-luvun loppuvuosina johtavat länsimaiset tietokoneyritykset yritykset alkoivat investoida markkinointiorganisaatioiden perustamiseen Neuvostoliittoon samalla tavalla kuin ne olivat tehneet muissa maissa.  Yhteiskunnallisen ja elinkeinoelämän rakennemuutoksen aikaansaamisessa Neuvostoliitto tutki myös erilaisia vaihtoehtoja taloutensa uudistamiseksi.  Vaihtoehtoina oli NEP-ajoista tuttu konsessiomalli, jossa valtiollinen teollisuusomaisuus olisi jäänyt valtion omistukseen, joita erilaisin toimilupajärjestelyin olisi voitu vapaammin hyödyntää yksityisten intressien pohjalta.  

Neuvostoliiton lakkautuksen jälkeen, länsimaiden hallitukset, erityisesti Englanti, olivat edistämässä privatisointiohjelmaa Venäjän ja talousreformin menetelmänä yhteiskunnan sosiaalisektorin ja elinkeinoelämässä Englannin positiivisten kokemusten perusteella oman taloutensa uudistamisessa.  Myös muut maat ja kansainväliset hallitustenväliset avustusohjelmat liittyivät tähän privatisointiin ja toimivan sosiaalisektorin alasajoon yhteisessä 1992 laaditussa siirtymätalousohjelmassa Venäjällä ja entisissä neuvostotasavalloissa.   

Tulevaisuuden vaihtoehdot                               

Maailma tuskin muuttuu ja tulee nykyistä paremmaksi ja hallittavammaksi kahdenvälisten ja monenkeskisten valtionpäämiestapaamisten avulla.  Sen sijaan tarvitaan monikerroksista julkisen ja yksityisen sektorin yhteisponnistusta ja vuoropuhelua. Kuka tarvitsee neuvostojärjestelmän kaltaisia keskusjohtoisia uudistusohjelmia.  Ihmisten elämää ja ympäristön tilaa voidaan uudistaa huomattavasti kevyemmällä rakenteella ja vastaanottajamaiden omilla ehdoilla.  

Neuvostoliiton siirtymätalousohjelmasta, jossa länsimaiden hallitukset ja kansainväliset avustusjärjestöt ovat olleet mukana, tulisi tehdä kokonaisvaltainen ex-post arviointi, jonka avulla voitaisiin yksilöidä entisessä Neuvostoliitossa olleiden avustusohjelmien vaikutukset Venäjän ja muiden neuvostotasavaltojen yhteiskunnalliseen kehitykseen: tulonjakoon,  muuhun sosiaaliseen kehitykseen, julkisen hallinnon kehitykseen, innovaatioihin yhteiskunnassa, sekä ympäristöasiat ja niiden hallitseminen uusissa olosuhteissa.

On tärkeää, että kansainvälinen yhteistyö ja globaalisen muutokseen liittyvät asiat näkyvät kansallisissa ja kansainvälisissä medioissa. Se ei saa kuitenkaan olla itsetarkoituksellista mediatoimintaa mediassa näkymisen takia. Joukkoviestinnässä on oltava tilaa terveelle järjelle erityisesti ympäristöasioissa ja muissa globaalisen muutokseen liittyvissä asioissa.     

23.07.2018/hka © Kaikki oikeudet pidätetään.  


« Takaisin
 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
18.11.2018 Kestävä kehitys laajemmassa perspektiivissä (päivitetty versio) Lisää >>
14.10.2018 Suomen peruskoulu-uudistuksen tausta ja menestystekijät Lisää >>
24.08.2018 Globaalisen muutoksenhallinnan menetelmistä Lisää >>
23.07.2018 Kahden presidentin tapaaminen 2018 Helsgissä Lisää >>
07.06.2018 Henkilötietojen suojauksesta EU:n avustustoiminnoissa Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2018 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy