Asymmetrinen Venäjän historia - Metodologiset näkökohdat


Symmetria tunnetaan ilmiönä luonnossa. Se on vastakohta asymmetrialle. Symmetriaa ei ole olemassa ilman dualismia, joka on symmetrian ja asymmetrian edellytys. Dualismi eli kahtalaisuus on monessa asiassa mukana. Kuitenkaan tämä kotisivujen osa ei ole ontologian eikä semantiikan oppitunti.  Se vain alla olevien käsitteiden kanssa määrittää lähtökohdan asymmetrisyydelle historiankirjoituksessa. 

Venäjällä on historiansa, sekä kirjoitettu että suullinen perimätieto.  tällaisessa historiassa sisältö pitää pystyä jakamaan toisensa poissulkeviin luokkiin, sisällön pitää olla asioita luotettavasti kuvaavaa (reliabiliteetti), kertoa menneisyydestä/lähihistoriasta ymmärrettävällä tavalla (validiteetti), asiat pitää olla todennettavissa ja mitattavissa sekä niiden pohjalta voidaan ennakoita tulevaa. 

Kun on olemassa eri osapuolten välillä voimakkaita näkemyseroja, siitä on ollut usein seurauksena sota ja välien selvittely.  Venäjän historia, muiden maiden historian tapaan on ollut sotien historiaa ja niiden kuvausta.  Menneisyydessä sodilla oli kolme syytä: maa-alueen omistus ja hallinta, kieli ja sen asema muiden kielten joukossa ja oman jumalkäsityksen/ uskonnon (pyhyys) puolustaminen ja/tai edistäminen

Symmetrian käsite

Symmetria-asymmetria käsitepari tunnetaan monilla elämän osa-alueilla.  Symmetria merkitsee tasasuhtaisuutta, kokonaisuuden eri osien välistä yhden­mukaisuutta. Laajemmassa merkityksessä symmetria voi tarkoittaa sopu­suhtaista ja kaunista suhdetta ja tasapainoa. Täsmällisemmässä matemaattisessa merkityksessä symmetrialla tarkoitetaan jonkin kokonaisuuden eri osien yhtäläisyyttä, joka voidaan osoittaa jossakin muodollisessa järjestelmässä kuten geometriassa tai fysiikassa. Sana symmetria johtuu kreikan kielen sanoista συμμετρεῖν (symmetrein), joka merkitsee yhteismitallisuutta.

Asymmetrian käsite

Myös asymmetria tunnetaan tieteen eri osa-alueilla: teologiassa, biologiassa, fysiikassa, fysiologiassa, psykologiassa, taloustieteissä, systeemiteoriassa ja informaatiotieteessä, sotatieteessä, estetiikassa ja taidehistoriassa, matematiikassa ja geometriassa.

Epäsymmetrinen sodankäynti tarkoittaa sodankäyntiä kahden voimasuhteiltaan epäsuhtaisen vihollisen välillä. Nykyaikaisessa sotilaallisessa ajattelussa epäsymmetrisellä sodankäynnillä tarkoitettaan myös tilanteita, jossa molemmat osapuolet käyttävät erilaisia strategioita, kuten esimerkiksi nykyinen Ukrainan kriisissä. Venäjä jopa kieltää olevansa sen kanssa missään tekemisissä, mikä vaikeuttaa ongelman ratkaisemista. 

Epäsymmetrinen informaatio tarkoittaa taloustieteessä tilannetta, jossa taloudelliseen toimintaan liittyvän tapahtuman yhdellä osapuolella on enemmän informaatiota kuin toisella.  Tyypillisesti tuotteen myyjällä on enemmän informaatiota kuin tuotteen ostajalla. Myös päinvastainen tilanne on mahdollinen. Epäsymmetrinen informaation on yksi markkina häiriön lähde.  Näitä tilanteita analysoidaan peliteorian avulla. 

Ihmiset havaitsevat monissa tilanteissa sosiaalisen vuoro­vaikutuksen symmetrisen luonteen, johon usein kuitenkin liittyy myös epä­symmetristä tasapainoa. Esimerkkeinä ovat arviot vastavuoroisuudesta, empatiasta, anteeksipyynnöstä, dialogista, kunnioituksesta, oikeudesta ja kostosta.. Symmetriset vuoro­vaikutukset lähettävät viestin "olemme kaikki samaa", kun taas asymmetriset vuoro­vaikutukset lähettävät viestin "Minä olen erikoinen, parempi kuin sinä." Tasa­vertaiset ihmis­suhteet perustuvat symmetriaan, valta­suhteet asymmetriaan.

Informaatio ja tietokäsitteet

Informaatio on järjestystä, johon voidaan liittää jokin tulkinta.  Tieto on informaation alalaji, johon liittyy semantiikkaa (merkityssisältöjä); sitä vastoin informaatioteoriassa informaation abstrahoidaan symbolijonoiksi, joita ei tarvitse tulkita. 

Ihmisen tiedossa tärkeä ro on fyysisen ja mentaalisen tiedon välillä.  Fyysinen tieto on helposti monistettavaa, fyysisessä tallenteessa olevaa tietoa, esimerkiksi paperilla, kiintolevyllä tietokoneessa, CD-ROM:lla tain kiveen hakattuna kuvana tai kirjoituksena. 

Mentaalinen tieto on tietoa ihmisen mielessä (psyykessä). Mentaalista tietoa ovat esimerkiksi muistikuvat, käsitykset, tietämys, ymmärrys ja viisaus. Sekin on ”monistettavaa”, kun ensin ”siirrämme” mielessämme olevan tiedon fyysiseen tallenteen muotoon, esimerkiksi kirjoittamalla kirjoja, nauhoittamalla puhetta. Mutta ihmisen mieltä emme pysty monistamaan ja siirtämään.  Se siirtyy kulttuuriperintönä sukupolvelta toiselle. 

Fyysinen tieto on ulkoista, tarkkaa, helposti jaettavaa a mentaalinen. Mentaalinen tieto on ihmisen henkilökohtaista, hänen tulkintataustastaan riippuvaa tietoa.  Fyysinen tieto muuttuu tulkittuna myös mentaaliseksi tiedoksi, eli fyysisellä tiedolla on aina mentaalinen, yksilökohtainen tulkinta.

Kolmas ja yhä tärkeämpi tiedon luokittelu on tekninen informaatio ja inhimillinen tieto. Tietokoneilla luodaan yhä enemmän ihmisen käsittelemää informaatiota, kun taas ihminen ei voi tällä hetkellä kasvattaa omaa informaation käsittelykykyään kovinkaan palvon (Source: Wikipedia)

Vielä yksi mahdollisuus on, että kun symmetriat muodostuvat kovin mutkikkaiksi tai haastaviksi, ihmis­mielellä on taipumus "virittää ne pois päältä" ja tulkita ne vielä toisella tavalla: kohinana, joka ei sisällä hyödyllistä informaatiota.

Historiankirjoitus ja -tutkimus

Historiatiede eli historia tieteenalana on ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuvaa ihmisten menneisyyden tutkimusta. Siten historiallinen aika alkaa kirjoitustaidon keksimisestä. Aikaa ennen kirjoitustaitoa kutsutaan vastaavasti esihistorialliseksi ajaksi. Esihistoriallista aikaa tutkivista tieteistä keskeisin on arkeologia eli muinaistutkimus.

Kirkkohistoria on teologian osa-alue, joka käyttää historiatieteen menetelmiä.  Näin se ei ole oma itsenäinen tieteenala, vaan teologiaan ja historiaan liittyvä oppiaine. Kirkkohistorian avulla saadaan selville, miten kirkko on kehittynyt ja millaista kristillinen ajattelu on ollut eri aikoina. Ensimmäisenä kristillisenä historiankirjoituksena voidaan pitää jo evankeliumeja, vaikka ne eivät olekaan varsinaisia historiadokumentteja. Ensimmäisenä kristillisen seurakunnan historiana voidaan pitää Apostolien tekoja.

Varsinaisia kirkkohistorioita alettiin kirjoittaa vasta joitakin satoja vuosia ajanlaskun alun jälkeen. Historiankirjoitus alkoi laajemmin ja sille tuli enemmän tarvetta, kun kristinuskon asema alkoi vakiintua ja siitä tuli osa Rooman valtakunnan yhteiskuntaa. Keskiajalla maallinenkin historiankirjoitus seurasi kirkollisen historiankirjoituksen esikuvaa. Historia perustui Raamattuun, joka kertoi sekä maailman alkuajoista että maailmanlopusta. Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkon historiaa alettiin tulkita uudella tavalla erityisesti protestanttisissa leirissä.

Goottilainen historiankirjoitus oli keski- ja renessanssiajalla vallitseva historiankirjoituksen muoto Euroopassa. Sen avulla pyrittiin osoittamaan, että kansa polveutui Raamatun kantaisistä. Tämä oli silloisen maailmankuvan mukaan korkein mahdollinen mainesana, jonka kansa saattoi saada osakseen. Valistuksen ja lähdekritiikin myötä goottiteorioiden suosio alkoi laantua. Eräänlainen vastahistoria löytyi rahvaalle suunnatuista historiallisista kronikoista.  Rahvaan kronikat eivät kertoneet muinaisesta suuruudesta, vaan sodista, taudeista, nälästä ja muista kärsimyksistä. Goottihistoriat olivat aateliston ja sivistyneistön yksityisomaisuutta

Annalistinen koulukunta on Ranskassa syntynyt ja kautta maailman levinnyt historiankirjoituksen koulukunta, joka on vaikuttanut voimakkaasti historiankirjoitukseen länsimaissa koko 1900-luvun ajan. Koulukunta tunnetaan eritoten sosiologian tieteellisten menetelmien mukaan ottamisesta historiantutkimukseen toteamalla, että historiantutkimuksessa piti ottaa huomioon kaikki yhteiskunnan osatekijät. Sosiologian tutkimusmenetelmien lisäksi omaksuttiin vaikutteita muun muassa psykologiasta.

Annalismissä voidaan myös panna merkille antropologian tulleen hyvin keskeiseksi aputieteeksi tutkimukselle. Samoin laaja sivilisaatioiden tutkimus, jota voidaan kutsua myös kulttuurihistoriaksi, on laajasti käsitettynä eräs nykyisen kirjoittajasukupolven toiminta-alue. Vahvimmin annalisteja on kritisoitu marxilaisen tutkimuksen näkökulmasta. Se on katsonut, että annalismilta puuttuu kattava yhteiskunnallinen teoria.

Historiantukimuksen metodologoista FT Ritva Koskennurmi-Sivonen (HY) yhteenvedossaan esittää että historiantutkimus on tutkijan keskustelua (ensikäden) lähteiden, aikalais- ja tutkimuskirjallisuuden kanssa, jonka tuloksena syntyy tulkinta menneisyyden tapahtumista. Tuloksien kannalta tarkasteltuna, tutkimuksessa on kaksi tasoa: 

Historia voi olla menneen ajan tapahtumia (History events).
Historia voi olla kertomusta menneestä ajasta (History narrative).

Historiantutkimus kuvaa ja tulkitsee menneisyyttä joko synkronisesti (ajallisin poikkileikkauksin) tai diakronisesti (pitkittäisleikkauksin). Tutkimus voi koskea myös pitkää aikaa diakronisesti mutta ottaa siitä joitakin tutkittavaan ilmiöön liittyviä tapahtumien käännekohtia tarkempaan tarkasteluun synkronisesti.

Historiantutkijan metodia on ollut tapana kutsua lähdekriittiseksi menetelmäksi siksi, että päättely perustuu paljolti eri lähteiden kriittiseen tarkasteluun ja vertailuun. Lähdekritiikki sinänsä on epähavainnollinen ja puutteellinen termi siksi, että kaikkien tutkijoiden on oltava lähdekriittisiä siinä mielessä, että eivät hyväksy mitä tahansa (kirjallisuus)lähteikseen.

Toisaalta lähdekritiikkiä on alettu pitää ahtaana ilmaisuna sille, miten historiantutkija tulkitsee lähteitään. Perinteisesti on puhuttu kahdenlaisesta lähdekritiikistä: Ulkoinen lähdekritiikki tarkoittaa sen asian arviointia, onko lähde aito ja liittyykö se todella tutkittavaan ilmiöön? Sisäinen lähdekritiikki taas tarkoittaa sen arviointia, että jos lähde on aito, onko se täsmällinen ja relevantti ja mitä siitä saa irti.

Näistä metodologisista lähtökohdista näillä sivuilla on rakennuttu kertomusta Venäjän historiasta ja menneistä ajoista virallisen historiankirjoituksen perusteella sekä enemmän tulkintaa sisältävillä ”Venäjän asymmetrinen historia” -materiaalissa ja Odysseioitten luonnos- ja taustateksteissä.

 

 

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2018 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy