Heikki K. Auvinen - Kehittämiskonsultti

Heikki K. Auvinen, (FM – Kasvatustiede) on suomalainen kehittämiskonsultti, joka on toiminut 1976 - 1995 itä-länsi kaupan tehtävissä ja konsulttina. Vuodesta 1996 lähtien hän on asaintuntijatehtävissä siirtymätalousmaiden teknisen avun ohjelmissa opetussektorilla, julkishallinnossa ja yksityisen sektorin kehittämisessä sekä kyseisten hankkeiden arvioinneissa.  Nämä kotisivut kuvaavat kyseisiä toimintoja  seuraavasti::

Vasemmanpuoleinen sarake sisätää materiaalia Heikki K. Auvisen ammatillisesta/henkilökohtaisesta profiilista.  Oikeanpuoleinen sarake taas sisältää kirjoituksia ja kommenteja ajankohtaisista asioista, jossa sisältö muodostuu seuraavista kokonaisuuksista: 

- Krimin liittäminen Venäjään ja Ukrainan kriisi ml. synteesiraportit ongelmien yksilöimiseksi ja ehdotetut lähestymistavat niiden ratkaisemiseksi;

- Venäläinen historiankäsitys ja sen asymmetrisyys sekä Venäjän viisi odysseiaa -metafora historiakirjoituksen kehikkona;

- Neuvostoliiton hajoaminen ja transitioprosessi sekä niihin liittyvät ongelmat ja arvomaailman muutos Venäjällä osana eurooppalaista  kehitystä.  .   

Asumer Oy – vuonna 1982 perustettu suomalainen osakeyhtiö, joka 1980-luvulla palveli kansainvälisisä itä-länsi -kaupan asiakkaita.  Asumer Oy konsultoi 1980-luvulla yrityksiä ja eri maiden viranomaisia kaksoiskäyttöisten tuotteiden ja CoCom-säännösten velvoitteiden hoitamisessa, kuin myös osallistui kyseisten rajoitusten poistamiseen liittyvään media-kampanjaan länsimaissa. 
 

Venäläinen sukupolvelta toiselle siirtyvä historiankäsitys on jäänyt elämään vain Venäjän rajojen sisällä - jos sielläkään kaikilla alueilla ja yhteiskunnallisen elämän tasoilla.  Historiallinen totuus on asia, joka on aina sidottu aikaan ja paikkaan.   Tässä suhteessa ihmisyhteisöt eroavat toisistaan aika lailla. Kerralla hyvin tehty historiankirjoitus ei kaipaa uutta kerrontaa, jos tilanne on hallinnassa nykyhetken ja tulevan kohtaamisen välillä.

Kehityksen lähtökohdat

Venäläisten näkemys omaa järjestelmäänsä kohtaan poikkeaa muiden ihmisten ajattelusta ja näkemyksesta Venäjää kohtaan.  Venäjän johto on antanut itselleen tehtävän selittää Venäjän historiallinen tehtävä parhain päin maan rajojen sisällä oleville. Näin tekevät myös muut yhteisöt ja  niiden luomat valtiot. Mutta ihmisyhteisöt ja valtiot, erityisesti Venäjän lähialueilla ja nykyaikana myös kauempana olevat yhteisöt näkevät asiat eri tavalla.  Venäjän alueelisen ja toiminallisen suuruuden kasvattaminen on koettu aina liitettyjen alueiden keskuudessa hyökkäyksenä toisen valtion itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta kohtaan.

Venäläisyyden synty

Ihmillä ja ihmisyhteisöillä on taipumus suurennella oman yhteisönsä merkitystä historiallisessa kontekstissa. Sillä luodaan perustelut toiminnalle, joka antaa oikeuden poiketa yhteisöllisistä normeista mm. voiman käyttöön liittyvissä asioissa ja oman näkökulman läåisaamisesksi maan sisäisissä asioissa  tai suhteessa ulkopuolisiin yhteisöihin. Oman elintilan laajentamisessa yhteisöllä on oikeus sotilaallisen voiman käyttöön oman turvallisuutensa takaamiseksi oman alueensa ulkopuolella ennalta ehkäisevässä mielessä. Tällaista käyttätymistä voidaan selittää historiankirjoituksella, jossa kerrotaan omasta näkökulmasta, etta valoitettujen alueiden ihmiset itse halusivat liittyä Venäjään. 

Johtajuuden legitimointi  

Valtion johtajat (Tsaristinen Venäjä, Neuvostoliitto ja Venäjän Federaatio) ovat perustaneet johtamisensa  käsitykseen, jota ortodoksikirkko tuki opettaen, että tsaarin valta tulee suoraan Jumalalta. Neuvostoliitto luopui tästä luomalla maailman ensimmäisen ateistisen valtion.  Jo Venäjän valtiollisen kehityksen alkuajoista lähtien venäläisen historiankirjoituksen mukaan pienemmät ihmisyhteisöt alueella eivät kyenneet luomaan valtiorakenteita, minkä takia, ehkä myös Venäjän asevoimien myötävaikutuksella, Venäjän johto täytti niiden toiveet päästä osaksi Venäjän valtiota.  Neuvostoliiton aikana, maasta oli tullut globaalinen toimija. Sen hajottua, Neuvostoliittoon liitetyt kansallisvaltiot muodostuivat uusiksi itsenäisiksi valtioiksi 1991.  Samassa yhteydessä myös ortodoksikirkko ja Venäjän federaation aloittivat uudenlaisen yhteiselämän.  

Lojaliteetti Venäjällä  

Kansalaisten lojaliteeteetin synty eroaa johtajiston synnystä Venäjällä. Valtioita syntyy ja hajoaa eri syistä. Valtion synnyssä sotilaallinen voima, valtiojohdon ja kansan yhteneväiset uskomukset Jumalaan ja tämän tahdon toteutumiseen maan päällä ovat keskeisiä tekijöitä.  Voimalla synnytetyn valtion koossa pysyminen tulee  ongelmalliseksi, jos valtion rakenteet eivät kykene muuntumaan sisäisiin ja ulkopuolisiin muutoksiin, tai ei ole olemassa toimivaa vuorovaikutusmekanismia näiden välillä.   Ihmisten lojaliteetti kanssaihmisiä/valtiota kohtaan syntyy, kun osapuolet hyötyvät enemmän yhdessä olem isestaan verrattuna erillään olemiseen ja uhrauksiinsa. Lojalijteetti on tärkein asia valtion koossapysymiselle. Se toimii eri lailla, Venäjällä se toimii ”Kaikki tai ei mitään” -periaatteella.    

Lojaliteetti ja tietoisuus

Tieto saa ensisijaisen merkityksensä havaintojen ja ajattelun kognitiivisen ulottuvuuden avulla. Toissijainen merkitys tulee kielen, kultuurin ja valtiollisen johtamisen kautta leviävien arvojen ja arvostusten avulla. Vuorovaikutussuhteilla on suuri merkitys lojaliteetin ylläpitäjänä. Demokratia on tunnetuin nykyisen valtiollisen kehityksen ja arvojen mitta. Rinnalle on nousemassa samalle perustalle rakentuuva integriteetti-käsite. Se menee pidemmälle kuin demokratia. Yhteisöllisyydessä integriteetti edellyttää tasa-arvoisen lähtökohdan lisäksi pidemmälle menevää ihmisten ja asioiden keskinäistä vuorovaikutusta toimivuuden takaamiseksi.   

Venäjän johtamisesta

Länsimaissa demokraatia toimii edustuksellisuuden kautta. Poliittisten elinten vaaliohjelmissa luodaan illuusioita ja pyrkimyksiä, joiden oletetaan vastavan ihmisten odotuksia.  Neuvostoliiton loppupuolella alkanut omaehtoinen uudistuspolitiikka loppui 1991. Sen jälken alkoi läntisten teollisuusmaiden tukema transition nimellä tunnettu uudistuspolitiikka Veäjällä.  Toimintojen ohjauksessa on aina kolme vaihetta: suunnittelu, toteutus ja valvonta. Omaehtoinen alhaalta ylös tapahtuva venäläisen yhteiskunnan uudistusprosessi loppui ennen kuin se ehti edes alkaa.  Kolmekymmentä vuotta venäläisen sisäisen uudistumisprosessin alkamisen jälkeen näkyy kuinka venäläisyydessä on ikävä Volga-äidin syliin. 

Ristiriitojen sääntely

Venäjän ongelmanratkaisukyky sisäisissä ongelmissa ja kansainvälisissä kriisien toimijoiden kanssa on rajoittunutta, koska Venäjä on tottunut ratkaisemaan ongelmansa voimakeinoja käyttäen.  Maan kaikki hallitsijat, jotka ovat jaajentaneet Venäjän alueita, ovat saaneet hallitsijanimeensä lisäkkeen ”Suuri”.   Venäjän kansa on tottunut vuosisatojen aikana alistumaan johtajiensa tahtoon ja näkemykseen maan edusta.  Se ei merkitse, etteikö veäläisillä olisi omaa tahtoa. Jos valtiojohto edelleenkin uskoo Venäjän suuruuteen voimankäytön avulla tiedon ja osaamisesen asemesta, kehitys ei näytä hyvältä maan pysymisessä johtavien valtioiden joukossa.  Venäjän on paremmin tunnettava itsensä.       

Totuus Venäjällä

Pravdan esiversiota monistettiin Krimin nimenimaalla tsaarinperheen kesäpalatsin alapuolella olevassa  kallioluolassa, jossa sitä osattiin vähiten etsiä. Ennen noita aikoja ja myös niiden jälkeen ”Totuus” on aina määritelty maan johdon ja instituutioiden ehdoilla.   Totuus ei ole koskaan kummunnut kansan omista riveistä.  Toisinajattelijoiden kirjoituksilla, erityisesti runoilija Vladimir Vysotskilla on ollut suuri merkitys venäläisen moraalisen selkärangan muodostumiselle vaikeina neuvostovallan vuosina. Hänen runonsa ovat edelleenkin suosittuja, vaikka maan johdolla on ollut aina omat hovirunoilijansa. Tänä päivänä palamattoman totuuden löytäminen Venäjällä  on ensiarvoisen tärkeää maan kehityksen kannalta. 

Sisäinen kahtiajako

Venäjän ongelma on tänä päivänä on tulonjakoerot eri väestöryhmien ja alueiden välillä. Virallisten tilastojen ja joukkoviestimien välittämien tietojen avulla nykyjohto on koko olemassa olonsa ajan nauttinut suurta kansansuosiota. Vaikeinta on hyväksyä ulospäin annettu kuva Venäjän valtion omaisuuden privatisoinnin yhteydessä.  Miksi yhdestä maailman rikkaimmasta valtiosta valtiosta syntyi  syntyi suurten tuloerojen maa, joka rakentui maailman ensimmäisen sosialistisen valtion raunioille.  Olisi  oikeus ja kohtuus tehdä ex-post arviointi ja käsitellä sen tulokset  oikeustribunaalissa. Selvityksen tekijöillä ja oikeustribunaalin jäsenillä olisi kansainvälinen status riippumattomuuden varmistamiseksi ja painostustoimenpiteiden estämiseksi. Tribunaaliin liittyvän erikseen tehtävän selvityksen avulla arvioitaisiin  oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti Venäjän privatisoinnin taustatekijät, vaihtoehtoisten ohjelmien kohtalo, privatisoinnin toteutuminen, muiden maiden ja rahoittajaorganisaatioiden rooli ohjelmassa. Omana lukunaan olisi toiminnan tulokset maan taloudessa ja tulonjakokehityksessä Venäjän sisällä.   

Ulkoiset ongelmat

Paitsi sisäinen epäsuhta Venäjän asioissa, myös Venäjän kansainvälisten asioiden hoitamisessa on tilanne, joka ei ole kansalaisten kannalta toivottava.  Maan johto on voimankäyttöön perustuvalla politiikallaan kiinnittänyt huomiota ”Venäjän kunniakkaaseen” voimankäyttöperinteeseen kansainvälisten suhteiden hoitamisessa.  Kenen etuja ajaa, että Venäjän johtaja ilmoittaa tunnuksettomien ”maaperävarkaiden” onnistuneesti liittäneen Krimin niemimaan takaisin Venäjän Federtaation yhteyteenn.  Missä on Venäjän sotilaskunnia, jos ameijja liikkuu ilman tunnuksia tai palkka-armeijana maailman komnfliktialueilla?
On aikoihin eletty, jos uusi Venäjä toimii kansainvälisessä politiikassa tällä tavalla.  Läpinäkyvyys ei ole koskaan ollut Venäjällä arvostettu toimintatapa. Miksi Venäjän sotaveteraanit eivät ole vaatimassa venäläisen sotilaskunnian palauttamista,  Sellaistahan nähtiin myös suuressa isänmaallisessa sodassa, vaikka olenkin hävinneen vastapuolen sotilaan poika.

Tiede ja osaaminen

Tiede ja osaaminen ovat kohoamassa entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän vahvimmaksi perustaksi uutta kansainvälisesti arvostettua Venäjää rakennettaessa.  Kuka enää jaksaa muistella privatisoinnin aikoja Veäjällä ja tasavalloissa.  Itse olen ollut useita vuosia todistamassa, kun tiedemiehet olivat kaduilla myymässä tupakkaa ja suklaapatukoita henkensä pitimiksi ja perheidensä elättämiseksi.  Venäjällä on sellaista osaamista, erityisesti luonnontieteiden alalla, jota tarvitaan ympäristöongelmien ja energia-asioiden ratkaisuissa ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi. Venäläistä tiedettä ei voi yksinomaan syyttää ympäristöongelmien synnyttämisestä.  Yrityksiä ja erehdyksiä tehdään kaikkialla.  Pietari Suuren Venäjän Tiedeakatemian perustaminen 1724 oli kansainvälisestikin merkittävä asia tieteen historiassa, vaikka sen perustamisen keskeinen motiivi oli matematiikan soveltamisen tehostaminen tykistön kehittämisessä Venäjän joukoille.       

Uusi johtajisto

Venäjä tarvitsee uudenlaisen johtamiskulttuurin, joka perustuu maan historiaan ja sen uudelleen kirjoittamiseen koko kansan historiaksi Venäjällä.  Venäjän historiankirjoituksesta puuttuu antalistinen kirjoitusperinne, joka syntyi Ranskassa 1800-luvulla.  Antalistinen historiankirjoitus tekee historiasta kokonaisuuden, joka suhteutetaan oman aikansa todellisuuteen.  Silloin ei tarvita oikeudenkäyntejä siitä kiertääkö aurinko maata vai maa aurinkoa.  Enää ei ole myöskään instituutioita, jotka väittäisivät asioiden olevan pyhäinhäväistystä. Tiede on olemassa elämän kunnioituksen puolesta.  Maailman eri valtioissa tiedemiehistä ja tutkijoista on tullut olemassa olevan todellisuuskäsityksien muuttajia.  Miksi ei myös Venäjällä, jossa on otettu orbitaalisen osaamisen ensiaskeleet maailmassa 1950-luvulla.  Tieteellinen osaaminen avaisi uudenlaisen tien Venäjän etenemiselle johtavien maiden joukkoon.  Tiedeinstituutio toimisi myös maan uuden poliittisen johdon kasvualustana.     

Avunpyyntö Venäjälle

Venäjän pitäisi tutkiskella rooliansa mailmanhistoriassa.  Siitä voisi itsekin jotakin oppia.  Sotilaallista apua annetaan kun sitä pyydetään.  Yksi pyytäjä ei ole uskottava selitys.  Kun apua pyydetään useampien maiden taholta, se on uskottavaa.  Wienin kongressissa 1814 – 1815 Venäjältä pyydettin sotajoukkoja Pariisin rauhoittamiseen Napoleonin sotien jälkimainingeissa.  Aleksanteri I lähetti joukot Pariisiii.  Matka oli pitkä. Venäjän armeijan täytyi marssia Euroopan halki mennessään Pariisiin ja palatessaan sieltä Venäjälle.  Euroopan läpi marssiessaan upseerit ja sotilaat näkivät kuinka kehittyneitä Euroopan valtiot olivat maaseudulla verrattuna omaan äiti-Venäjään. 

Näiden havaintojen ja johtopäätösten seurauksena Venäjän armeijan upseerien ja miehistön keskuuteen levis kapinaliike, joka tunnetaan Dekabristiliikkeen nimellä.  Sen motto oli ”Meidät on petetty”. Syntyi kapina, joka kukistettiin verisesti 1825 Pietarissa.  Vajaa sata vuotta myöhemmin tapahtui sosialistinen vallankumous 1917.  Se onnistui tsaarivallan lopettamisessa. Sama dekabristien motto huudettiin 70 vuotta myöhemmin Moskovan kaduilla 1991 - ”Meidät on petetty”.  Samalla lailla kuin Napoleonin kukistumisen jälkeen Ranskassa oli levotonta - tarvittiin rauhoittajaa.  Myös Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tarvittiin rauhoitusmekanismia entisissä neuvostotasavalloissa.  Kansainväliset TA-ohjelmat rauhoittivat siirtymätalousmaiden tilanteen enemmältä väkivallan käytöltä kuluneen 25 vuoden aikana.     

 

© Heikki K. Auvinen/Asumer Oy, 2020 – Kaikki oikeudet pidätetään.

 
Ajankohtaisten asioiden arviointia
01.10.2020 Syntyjen syvien pohdiskelua sitten Pariisin vuosien 1976-1977 Lisää >>
11.09.2020 Digitalisointi - todellisuus, myytit ja harhat Lisää >>
01.09.2020 Altain kansainyhteisö ennen valtiokehitystä Lisää >>
16.08.2020 Venäjän väsyneet ristiretkeläiset Lisää >>
27.07.2020 Myytti vahvasta valtiosta Venäjällä Lisää >>

Arkisto >>

Asumer Oy, Espoo, Finland   Sähköposti: info@asumer.fi   Puhelin + 358 400 638 660

 

 

©2020 Heikki K. Auvinen - Development Consultant - Asumer Oy